Minun ja mieheni kesäloma-suunnitelmat – ripauksella romantiikkaa!

Oma kansalaisopiston opettajan kesälomani on ruhtinaallisen pitkä – toukokuun alusta elokuun loppuun. Aika ison osan tästä olen lapsen kanssa, joten rannalla makoilua tai viinin siemailua terassilla ei minun lomani tarkoita. Myös miehelläni on tänä kesänä extra-pitkä loma, peräti kuusi viikkoa (työpaikan vaihdoksen ansiosta). Ah, sitä odotellessa (heinäkuu + 2 viikkoa elokuussa)! Lapsemme päiväkoti-loma on identtinen miehen lomapäivien kanssa.

Luin taannoin kirjoituksen jossa vanhempia arvosteltiin siitä, jos he pitävät lapsen päiväkodissa lomaillessaan itse. Meidän poikamme on tosiaan hoidossa vielä tämän kuun loppuun saakka 2-3 kertaa viikko (saman verran kuin hän muutoinkin on osa-aikaisena hoitolaisena). Pojan päiväkoti-päivinä en itse ole kertaakaan, edelliseen kappaleeseen viitaten, ollut rannalla tai terassi-viineillä – olen ollut kuntosalilla, kaupassa, kirpputorilla myymässä, apteekissa, pyykkäämässä, tiskaamassa, maksamassa laskuja, kastelemassa kukkia ja tekemässä ruokaa. Toisin sanoen kaikkia niitä arjen asioita joita ei pysty häiriöttä tekemään lapsen (3- vuotiaan) kanssa kahden. Ai niin, olen kyllä katsonut myös tv:tä, alle tunnin verran per päivä jonkin lempisarjani parissa. En ole vienyt lasta päiväkotiin sen takia, että kaipaan lomaa lapsestani tai sen takia etten viihdy hänen kanssaan. On ollut mukava hoitaa arkisia asioita rauhassa – ja kyllä, saada myös hetkiä olla rauhassa omien ajatusten kanssa. Uskon että olen päiväkoti-päivien ansiosta ollut kärsivällisempi, rentoutuneempi ja hyväntuulisempi äiti. Mikäs sen parempaa lapseni kannalta!

Mutta, niihin loma-suunnitelmiin. Minun ja mieheni suhteessa on lapsen syntymän jälkeen ollut vain ripauksia romantiikasta – sen verran tiivis kolmikko olemme poikamme kanssa olleet (syystä että pojalla ei ole kotona asuvaa sisarusta, eikä meillä mieheni kanssa minkäänlaisia tukiverkostoja). Niinpä viime lauantai olikin todella spesiaali kun pääsimme hetkeksi kahdestaan syömään ja karaokeen, kiitos ihanan ystäväperheen! Meillä on ollut tapana viettää erittäin harvinaislaatuiset treffi-iltamme aina saman, hyväksi havaitun kaavan mukaan: ensin pizzat Il postossa, sitten muutamat laulut jossain kivassa karaoke-kuppilassa. Alkuun nautimme Napue gin tonicit, mieheni syö  Spicy Rosson, minä Prosciutto cotton, ja nämä huuhdellaan alas talon punaviinillä. Karaokessa laulan Maaritia, Laura Närheä, Suvi Teräsniskaa, Johanna Kurkelaa ja Roxettea – miehen bravuureita ovat Kirka, Lauri Tähkä, Samuli Edelmann ja Vesa-Matti Loiri. Kuten aina, meillä oli lauantainakin ihan super-kivaa! Kivankin keskellä ikävä lasta on kuitenkin aina läsnä. Kotona olimme ennen puoli kymmentä. Perhepeti kutsui väsyneitä mutta onnellisia juhlijoita.

Juhannuksen viettoon suuntaamme perinteen mukaisesti miehen vanhempien mökille. Sinne saapuvat myös miehen kaksi siskoa puolisoineen. Mökki-juhannukseemme kuuluu keihäskisat ja lentopallo-ottelu mökki-naapureiden kesken, karaokea, grillausta, saunaa, uintia, veneilyä ja juhannuskokon polttelua. Viime vuonna poikamme voitti keihäänheiton lastensarjan ollessaan ainoa ko. sarjaan osallistunut – siitäkin huolimatta ettei turbokeihäs lentänyt pienissä käsissä juurikaan heitto-viivaa pidemmälle😁 Minä olen niin keihäänheitossa kuin lentopallossakin kannustusjoukoissa – mukavaa sekin. Anoppi on keittiössä aivan loistava, joten juhannus on tulvillaan kulinaristisia nautintoja. Aivan erityisellä innolla odotan tänä vuonna juhannukselta lapsen iloa – onhan hän jo monta kertaa kuluneen talven ja kevään aikana kysynyt milloin mennään mummin ja vaarin mökille. Nyt 3-vuotiaana uskon hänen nauttivan mökki-elosta vielä enemmän kuin aiemmin – trampoliinilla hyppelystä, simpukoiden keräilystä rannalla, mummin paistamista letuista, ja tietenkin huomion keskipisteenä olemisesta!

Heinäkuun alussa mieheni suuntaa perinteiselle ”äijien reissulle” Kuopion viinijuhlille. Tätä pakollista Kuopio-visiittiä ei jätetty tekemättä edes silloin kun viinijuhlat oli koronan vuoksi peruttu! Olen yrittänyt suhtautua asiaan positiivisesti niin, että saan noiden neljän päivän aikana kokata&syödä juuri omia lempiherkkujani (kevätkääryleitä, kanarahkapiirakkaa ja tonnikalapiirakkaa), nukkua lapsen kanssa hiukan leveämmin ja ilman korvatulppia, katsoa tv:stä rauhassa ”hömppää”, ja valloittaa poreammeen naisten kesken (toki yhden pienen Viljamin ollessa  itsestäänselvästi mukana). Olemme  mieheni kanssa sopineet että minä olen vastaavasti oikeutettu ”itsenäiseen” hotelli-reissuun kesän aikana. Minulla ei ole enää vuosikausiin ollut festari-perinteitä ystävieni kanssa, joten tavakseni on tullut tehdä hotelli-reissu ylhäisessä yksinäisyydessä. Nautin siitä kun saa olla ihan vain oman itsensä kanssa. Nautin hiljaisuudesta, omasta rauhasta hotelli-saunan lauteilla, siitäkin ettei tarvitse kenenkään kanssa sopia siitä mitä tehdään ja mihin mennään. Tämä johtuu varmasti osin myös työni sosiaalisuudesta – työssäni johdan koko ajan ihmisryhmää, olen äänessä, organisoin, vuorovaikutan. Hotelli-matkani on perinteisesti suuntautunut Hämeenlinnaan Vanajaveden rannalle Vaakuna-hotelliin. Tänä kesänä harkitsen vaihtoehtoisesti Vanhaa Raumaa, sillä siellä en ole koskaan käynyt. We’ll see!

Koska miehellä on oma kesälomareissu ja minulla omani, teemme toki myös perheen yhteisen reissun. Viime kesänä se suuntautui, onnistuneesti, Ähtäriin, tänä kesänä ajattelimme valloittaa Naantalin Muumi-maailman. Tarkoituksemme on yöpyä Naantalin Kylpylässä – minulle ja pojalle kyseessä on ensimmäinen kerta! Kahtena viime kesänä olemme käyneet lapsen kanssa myös Ruotsin risteilyllä, mutta nyt haaveenamme on päästä tekemään risteily kahden. Vuorokauden risteily on reissuna muutenkin lyhyt ja  aikataulutettu, mitä lapsen päiväunet ja toki myös yöuni ”tiukentavat” entisestään. Olisi mukava päästä olemaan aalloilla rauhassa ja romanttisesti – uskon että vanhempani pystyvät auttamaan tässä asiassa (vai mitä äiti jos luet tätä)😊

Muutoin kesämme koostuu pitkälti edellisessä postauksessa mainitsemastani kesäpuuhasta lapsen kanssa. Jos vielä yhden kerran pääsisimme treffeille ennen syksyä olisi se super-kivaa! Elokuun viimeisenä viikonloppuna olemme perinteisesti viettäneet venetsialaisia ystävä-pariskunnan mökillä paljuillen, saunoen, laulaen, grillaten ja ilotulitellen. Onneksi sitä ennen on vielä monta ihanaa, kesäistä viikkoa edessä.

Lomallakin yritän löytää ilon pienistä asioista – Italian matkaa emme vieläkään saaneet järjestymään, mutta onneksi kaikkein tärkeintä ja ihaninta on viettää aikaa omien rakkaiden kanssa – paikasta riippumatta. Kaikkein eniten odotan yhteiseltä kesältä kiireettömyyttä ja aikatauluttomuutta – kepeän stressitöntä olotilaa, kun voi vaan olla tai sitten tehdä ja mennä sen mukaan mitä milloinkin mieleen juolahtaa!

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille❣️