Tämä on mielestäni hauska haaste! Hauska peli myöskin. Ideana on keksiä niin erikoisia/omaperäisiä en ole koskaan-juttuja omasta elämästä, että  (kaikki) muut pelaajat (tai tässä tapauksessa lukijat) olisivat tehneet ko. asioita. Miten minun kävi – oletteko tehneet alla olevia asioita – odotan kommenttejanne mielenkiinnolla! (Tosin listaa laatiessani huomasin että olen tainnut kokea ja tehdä aika paljon).

En ole koskaan…

… snorklannut. Mitään tällaista muistikuvaa minulla ei ainakaan ole. Pidän vedestä ja uimisesta, joten mieluusti kokeilisin joskus!

… maistanut simpukkaa. Merenelävät ei  kuulu ruoka-suosikkeihini.

… vaihtanut lamppua. Saattaisi luonnistuakin, mutta tähän saakka olen saanut ulkoistettua.

… ollut helikopterissa (yllättävän moni tuttavani on). Enkä mene.

… tehnyt joululaatikoita alusta loppuun saakka itse. Soseista kylläkin. Viime vuosina Saarioisten ”äidit” ovat hoitaneet homman puolestani.

… oppinut piirtämään kaavoja tai ompelemaan. Käsitöissä olen kirjaimellisesti käsi.

… ostanut irtokarkkeja muutamaa euroa suuremmalla summalla. En tykkää karkista, enkä ole ostanut karkkia lainkaan pariin kymmeneen vuoteen. Suklaata ei lasketa.

… hypännyt veteen kolmea metriä korkeammalta. Tuostakin korkeudesta muistaakseni vain kerran iso-siskon pakottamana.

… ollut kihloissa tai naimisissa. Minua on kyllä kosittu lemmikki-kimpun kanssa polvistuen. ”Feikki” – kihlatkin olen vaihtanut (ilman kaiverruksia tai muutakaan virallista). Nykyinen mieheni on avopuolisoni. Hän ei ole vielä ymmärtänyt vihjailuani😉 Unelmoin pienistä ja tunnelmallisista häistä, joissa hyvä ruoka ja hyvä musiikki olisivat pääroolissa.

… pelännyt neuloja/pistämistä. Olen herkkä kivulle, mutta rokotukset, verikokeet tai vaikka tipan laitto tuntuvat mielestäni hyttysen pistoilta. Ei haittaa.

… pitänyt kädessä sammakkoa tai hämähäkkiä. Ei pysty.

… oppinut kompassin käyttöä. Olen suunnistuksessa vähintään yhtä surkea kuin käsitöissä. En vaan ymmärrä. Ehkä taustalla on jonkinlainen hahmottamisen haaste.

… sairastanut angiinaa. Ihan kiva.

… lakannut uskomasta ihmeisiin. Siitäkään huolimatta, ettei yritykseni lentää tai kävellä vetten päällä (lapsena) onnistuneet.

… keräillyt mitään. Sisälläni ei taida asua pientä keräilijää.

… tykännyt vesimelonista. Oman kokemukseni mukaan tämä on aika poikkeuksellista. Tykkäisin tykätä (aivan loistavaa sisäistä nesteytystä), mutta maistuu mielestäni sokerivedelle.

… käynyt ennustajalla. En vain ymmärrä miten joku voi oikesti uskoa kristallipallosta, korteista tai käden viivoista selviävän yhtään mitään. Mitään pahaa asiassa ei toki silti ole.

… pystynyt katsomaan väkivaltaisia elokuvia. The saw – sarjan leffat menevät täysin yli ymmärrykseni (eräs exäni katseli niitä joka ilta vuoteessa ”iltasadukseen” suurelta valkokankaalta – olin kauhuissani ja pidin visusti silmät ja korvat kiinni).

… sanonut lastani tyhmäksi tai tuhmaksi. Enkä sano (sormet ristiin). Toisinpäin tämä asia kyllä toteutuu säännöllisesti😁

… oppinut lentopallon hihalyöntiä. Sattuu. En ymmärrä kyseisen pelin sääntöjä tai logiikkaa muutoinkaan.

… nukkunut vaatteet päällä (lapsuusvuosien jälkeen). Ei paituleita, pyjamia eikä edes toppeja. Minusta on ihana käpertyä pellavaiseen peittoon ilkosillaan. Olen aika lämminverinen.

… saanut orkideaa kukkimaan uudelleen. Olen yrittänyt varmaan miljoona kertaa.

… kokenut Lapin talvea. Haluaisin. Kovasti. Olen muutoinkin käynyt Lapissa, tarkemmin sanottuna Äkäslompolossa, vain kerran.

… syönyt grillimakkaraa. Tiedättekö kun jokin asia ei vaan resonoi omien makunystyröiden kanssa.

… ollut rakastamatta musiikkia, eläimiä, tanssimista ja läheisyyttä. Näitä neljää olen rakastanut niin kauan kuin muistan.

Ja tiedän rakastavani kunnes kuolema meidät erottaa.

Vaikka meditoisin ja joogaisin joka päivä, kävisin hieronnoissa, olisin viilannut ruokavalioni kaikin puolin hyväätekeväksi,nukkuisin hyvin ja paljon, kävisin metsäretkillä, lukisin itsehoito-oppaita, pitäisin sapatti-vapaan ja harrastaisin kaikkea kivaa. Vaikka tekisin kaiken tuon hyvän ja oikean, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka olisin löytänyt mielekkään työn ja toimivan parisuhteen, minulla olisi ystäviä joka sormelle, kävisin viikonloppuisin tanssimassa ja laulamassa, pitäisin hauskaa, juhlisin ja järjestäisin juhlia. Vaikka minulla olisi kaikki tuo ihana ja hauska, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka minulla olisi kaunis koti ja unelmieni talo, puutarhassa syreenipuita ja marjapensaita, ulkoporeamme ja parveke täynnä kukkia, kaikki hyvin kodin neljän seinän sisällä, maailman suloisimmat lapset ja kultainen noutaja. Vaikka minulla olisi kaikki tuo tärkeä ja arvokas, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka olisin matkustanut lähes ympäri maailman, vaeltanut Alpeilla ja uinut Kuolleessa meressä, nähnyt maapallon seitsemän ihmettä, snorklannut kristallinkirkkaissa vesissä, risteillyt Karibialla, poiminut kookoshedelmiä suoraan palmupuista. Vaikka olisin kokenut kaiken tuon huikean ja ihmeellisen, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka minulla olisi rahaa kaikkeen mistä tykkään, brunsseihin hotelleissa, kasvohoitoihin ja kampaamokäynteihin, safiiri-sormuksiin ja upeisiin vaatekertoihin, talouteni olisi täydellisessä tasapainossa, ei huolta huomisesta, tilillä paksu puskuri. Vaikka minulla olisi kaikki tuo arkea helpottava ripauksella luksusta, ilman onnea sisälläni – en olisi onnellinen.

Vaikka postaisin someen kiiltokuvaa, korvapuusteja ja hymyileviä perhepotretteja, täydellisiä hedelmäasetelmia ja äitienpäivä-kattauksia, jouluiloa ja uudenvuoden tähtisadetta, olisin kuvissa ja kirjoituksissa iloinen ja pirteä. Vaikka elämäni näyttäisi ulospäin ruusunpunaiselta harmonialta, mutta onni ei asu sisälläni – en olisi onnellinen.

Onnea ei voi suorittaa tai rakentaa. Onnea ei voi ulkoistaa. Voi tehdä kaiken hyvin ja oikein – kaikki voi olla hyvin ja oikein – ilman että on oikeasti onnellinen.

Jos sisällä on suruja ja säröjä, turvattomuutta ja epävarmuutta,vielä aristavia haavoja, käsittelemättömiä traumoja, häpeää ja syyllisyyttä, riippuvuutta ja rakkaudettomuutta. Jos on kaikkea tuota ei voi olla onnellinen vaikka kaikki muu olisi hyvin.

Jos on satutettu ja särjetty liian monta kertaa. Jos on yhdessä yksinäinen. Jos mieli on kovin ankara itselle. Jos sisällä on hallitsemattomia pelkoja. Jos suorittaa elämää ja onnea tajuamatta sitä itse. Jos on koko ajan muita varten eikä koskaan itseään varten. Jos suojaa itsensä naamioin ja panssarein, koska ei muuta osaa. Jos sisällä on liian ahdasta onnelle, ei voi olla onnellinen.

Siispä. Kääntykäämme sisäänpäin.

Keskity sinuun itseesi.

Keskity kuuntelemaan mitä sinä sanot.

Keskity sydämesi ääneen ja intuitioon.

Ole vain.

Hengitä. Älä suorita.

Pidä sinusta hyvää huolta ja pidä aina sinun puolta.

Hoida hoitamattomat haavat,huuda tukahdetut itkut.

Anna muiden nähdä sinut oikeasti.

Ymmärrä se, että sinulla on väliä, ei teoillasi.

Onnellisuus on yhtä aikaa yksinkertaista ja monimutkaista, helppoa ja vaikeaa.

Onnellisuus on vapautta ja mielenrauhaa. Ei korvapuusteja ja kiiltokuvaa.

Vasta kun lopettaa ulkoisesti onnellisen elämän rakentamisen voi olla sisäisesti onnellinen.

Onnea ei voi jahdata. Anna itsellesi aikaa kasvaa oikeasti onnelliseksi. Onni kysyy kärsivällisyyttä. Vasta kun antaa surun olla kunniavieras voi olla myös onnellinen.

Ethän tuhlaa yhtä elämääsi ulkoiseen onneen?

Saman kuiskaan itselleni. Tänään ja huomenna. Joka päivä.