”Taapero” on varmasti yksi suomenkielen ihanimpia sanoja!

Viljami oppi kävelemään tällä viikolla, 13 kuukauden iässä – ei vielä maratonia eikä edes talomme ympäri, mutta todistetusti ainakin kymmenkunta horjumatonta askelta! Tältä tutkimusretkeltään hän osaa myös laskeutua ilman apuja tuttuun ja turvalliseen konttaus-asentoon. Muita viime aikojen hurmaavia oivalluksia ovat olleet taputtaminen ja puhaltaminen (myös saippuakuplien!) – vilkuttamaan Viljami oppi jo reilu kuukausi sitten. Innokas tavujuttelijamme ei vielä muodosta ymmärrettäviä sanoja (paitsi namnam ja eiei), mutta on ihastuttavaa miten paljon hän itse ymmärtää – oikeastaan ihan kaiken sen mitä kodistamme, tai vaikka kirjoistamme tai tv:stä, voi nimetä. Tämän hetken suosikkileikki on erilaisten esineiden kuljettaminen milloin mitäkin pintoja pitkin, erityisesti pyörällisten. Äidin ja isin iloksi, helpotukseksikin, pikkuisemme viihtyy jo pieniä hetkiä omissa leikeissään.

Ruokailu on jo pitkään sujunut ilahduttavan itsenäisesti, niin lusikalla kuin sorminkin. Taaperon lautaselta löytyy pääosin sitä mitä itsekin syömme. Aamuisin, välipaloilla ja iltaisin rahkaa, mehukeittoa, hedelmiä, leipää, kurkkua, tomaattia, kananmunaa, kaurapuuroa, banaanilettuja ja raejuustoa. Lämpimien ruokien suosikkeja ovat olleet mm. makaronilaatikko (jonka teemme usein kananjauhelihaan), lihamureke (johon on piilotettu kasviksia), kirjolohi/jauhelihakiusaus (helpoin tehdä valmiiseen perunasipulisekoitukseen), kalapuikot, sekä pinaatti- ja porkkanaletut (joko Saarioisten tai itse tehdyt). Voiporkkanat ovat myös makoisia! Viljami osaa jo juoda tavallisesta mukista pienellä avustuksella, ja tuteista vierottautuminen on hyvässä vauhdissa (tuttipullo-maitoa annamme enää vain satunnaisesti iltaisin/harmistuksen hetkellä, ja tuttia ainoastaan unille käydessä). Vielä kun pottailu alkaisi sujumaan, sitä odotellessa!

1- vuotiaan taaperomme persoona alkaa hiljalleen käydä meille tututummaksi ja tutummaksi. Koti-oloissa ja oman perheen kesken Viljami on vilkas, toisinaan suorastaan riehakas, ja ilmaisee oman vahvan tahtonsa hyvin selkeästi ja temperamenttisesti. Samanaikaisesti hän on kiltti ja herkkä, sekä hyvin oivaltava. Naurua, hymyilyä ja silmien tuiketta saamme ihastella päivittäin! Vieraammissa paikoissa ja isommissa porukoissa saamma nähdä rauhallisemman ja varovaisemman Viljamin, joka kuitenkin suhtautuu uteliaisuudella kaikkea uutta kohtaan. Viljamilla on tapana keimailla ja kujerrella kaikille uusille ihmisille – vieraskoreus on hallussa! Meillä asustaa toimelias ja seurallinen taapero, joka haluaa olla kaikessa mukana ja touhuta yhdessä. Mikäs sen ihanampaa kuin saada apua jo nyt niin astian- kuin pyykinpesukoneenkin tyhjennykseen. Viljami osaa myös auttaa tavaroiden ja lelujen siivoamisessa, eli laittaa ne pyynnöstä takaisin säilytyskoreihin. Äitinä minulle onkin tärkeää että lapseni saa jo pienestä pitäen osallistua (ikätasonsa mukaisesti) kaikkeen mahdolliseen. Oman lapsen kanssa yhdessätekeminen – ja kokeminen on kallisarvoista ja tärkeää. Aamun ja illan satuhetket ovat muodostuneet meillä jo rutiineiksi. Samoin aamu- ja iltahalit. Ja – mikään ei ole ihanampaa kuin taaperon litimärkä pusu suoraan poskelle!

Odotan pian alkavaa kesää ihan todella paljon, viime kesä kun meni meiltä niinsanotusti ohi, kiitos koronan ja hirmuhelteiden (jotka olivat muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle ihan liikaa). Toki myös vauvan sekä uni että ruokailu vie vuorokaudesta paljon enemmän aikaa kuin taaperon uni ja ruokailut. Tulevana kesänä aiomme tutkia kaikki kotiseutumme puistot, uimarannat, kivat kahvilat, piknikpaikat, lapsiystävälliset nähtävyydet, kotieläintilat, torit ja turut! Aiomme viettää aikaa myös mökillä ja isovanhemmilla. Vaari on luvannut opettaa Viljamin onkimaan ja leipomaan pullaa. Toivottavasti saamme myös, vihdoin, viettää kesäpäiviä ystävien seurassa – päiväsaunoa, loikoilla poreissa, syödä kimppalounaita ja parantaa maailmaa toisten äitien ja lasten, mutta ihan ennen kaikkea ja ylipäätään ihmisten kanssa. Tästä on jo nyt positiivisia viitteitä, olemmehan saaneet muskarista uuden ystäväperheen. Olen myös sopinut kesälle treffejä parin sellaisen ystävän kanssa joita en ole lukuisien eri syiden vuoksi tavannut useampaan vuoteen. Ei onni maasta synny vaan ihmisestä maan päällä.

Tämän postauksen jälkeen kirjoitan enää yhden ”jäähyväis” – postauksen, minkä jälkeen sukellan täysillä kesä-, taapero- ja äitiyskuplaan. Läppäri saa rauhassa pölyttyä komeron nurkassa ainakin muutaman kuukauden. Aurinkoa, lämpöä ja ihanaa aikaa oman pienen perheeni parissa –  sitä haluan ja sitä tarvitsen, ja siitä aion seuraavaksi nauttia! Näin myös sen takia, että syksyllä äitiyslomani loppuu ja palaan töihin.

Minkälaisia taaperoita teidän muiden kotona asustaa? Entä mitkä ovat parhaat vinkkinne maailman ihanimpaan kesäpäivään yhdessä maailman ihanimman taaperon kanssa?