EDIT. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että tämän postauksen kirjoitti todellinen blondi- nimittäin tätä kirjoittaessani Viljami täytti vasta 5,5kk.Laskimme mieheni kanssa viikkoja joita tuli tänään täyteen 24,ja näppärästi jaoimme sen neljällä saaden kuusi kuukautta. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä eihän vuodessa ole kuin helmikuu joka muodostuu tasan neljästä viikosta. Voivoi ja oijoi! Oikea 6kk- synttäripäivä on tietenkin 3.9. (kun Viljamin syntymäpäivä on 3.3.). Kaikkea se univelka teettää!

Viljamin syntymän jälkeen kaksi ensimmäistä kuukautta oli meillä raskaat (vaikkakin rakkaudentäyteiset) yöheräilyineen ja imettämiseen liittyvine hankaluuksineen. Sitten helpotti, kunnes noin 4,5 kuukaudesta eteenpäin leppoisaan eloon alkoi tulla uudenlaisia haasteita. Viljami oppi jo hyvä tovi sitten kääntymään selältä vatsalleen, eikä tämän taidon myötä ole enää useaan viikkoon juurikaan viihtynyt selällään, eikä myöskään liikkumattomana sylissä tai sitterissä. Kun kuitenkaan liikkuminen ei vielä onnistu, on vauvan nopea turhautuminen taattu. Myös vaipanvaihto ja pukeminen on lievästi sanottuja hankalaa vauvan kanssa joka potkii ja möngertää kuin mikäkin mittarimatonen. Pulloruokinta ei sekään enää suju niin seesteisesti kuin aiemmin (maailmassa kun on niin monta ihmeellistä asiaa syömisen sijaan). Yhtenäiset yöt ovat vaihtuneet siihen että heräämme useita kertoja yössä vauvan ähinään ja puhinaan kun hän on ilmeisesti puoli unissaan kääntynyt vatsalleen mutta ei osaa vielä ilman apuja kellahtaa takaisin selälleen tai kyljelleen. Tähän pakettiin kun lisää asuinalueellamme parhaillaan käynnissä olevien päivittäisten asfaltointi-töiden metelin, sekä omat hartia- ja käsikipuni koko ajan kasvavan pojun kanteluista on arki välillä lievästi sanottuna haastavaa. ”Pakettiin” kuuluu myös hampaiden teosta aiheutuva runsas kuolaaminen ja ajoittainen itkuisuus, sekä soseiden takkuinen aloitus (lapsemme kun ei muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tykkää niistä alkuunkaan). Olen kuitenkin halunnut myös huolehtia kotitöistä vauva-arjenkin keskellä – en sen vuoksi että kokisin huonommuutta jos koti ei ole tip top, vaan koska yksinkertaisesti nautin estetiikasta ja minun on parempi olla edes suurinpiirtein siistissä kodissa ilman pyykkivuoriin ja villakoiriin törmäilyä. Siis- huh, huh ja vielä kerran huhuh!

Olen ajoittain tuntenut huonoa omatuntoa ja huonommuutta siitä miten raskaana koen vauvan hoitamisen yksin mieheni ollessa töissä- meillä kun on kuitenkin vauva joka on terve, pääosin hyväntuulinen ja useimmiten hyvin nukkuva. Olen silti antanut itselleni anteeksi- täytän 45 (ikä tosin ei liity mihinkään muuhun kuin siihen että jaksan univelkaa huonommin kuin nuorempana) eikä minulla ole aiempaa kokemusta vauvanhoidosta (minkä vuoksi olen varmasti oppinut joitain asioita kantapään enkä helpoimman kautta). Minulla ei myöskään ole kotikaupungissamme tukiverkostoa tai apukäsiä.

Päiviemme kulku on vakiintunut aika lailla samanlaisena toistuvaksi (toki vauvan uusia taitoja saa ihastella melkein päivittäin). Viljami herää aamuisin yleensä noin kahdeksan paikkeilla – itse olen tuolloin vielä ihan rättipoikkiväsynyt, joten usein köllimme hetken aikaa sängyssä, katselemme kuva- tai lorukirjaa, laululeikimme, halimme ja suukottelemme. Rauhaisan ylösnousun jälkeen laitan Viljamin hetkeksi lattialle lelujensa kanssa, ja keitän itselleni ison kupillisen kahvia (useinkaan en vielä syö tähän aikaan), minkä juon samalla kun syötän Viljamin. Tämän jälkeen siirrymme hiljalleen takaisin makuuhuoneeseen ja nukumme yhdessä aamupäivän päikkärit (tämä on aivan ihanaa, ja on edesauttanut merkittävästi omaa jaksamistani). Unilta herätään viimeistään puoliltapäivin, ja tämän jälkeen päivä jatkuu saman kaavan mukaan: seurustelua, laululeikkejä, hellimistä, syöttämistä ja unille. Viljami nukkuu tällä hetkellä yleensä neljät päikkärit, joskus harvoin päivän viimeiset jää nukkumatta. Vaunulenkin teen joko päivän toisten päikkäreiden aikaan, tai sitten vasta illalla mieheni kanssa. En tee vaunulenkkejä sen takia että minun pitäisi, vaan koska lenkkeily on tällä hetkellä ainoa helposti onnistuva liikuntamuoto enkä halua mennä täysin rapakuntoon (yritin löytää meille netistä äiti- vauva jumppaa tai tanssia, mutten vielä löytänyt ajoiltaan tai sijainniltaan sopivaa). Koen myös että päivittäinen annos raitista ilmaa on tärkeää jaksamisen kannalta. Allaolevan kuvan paidassa lukee muuten ”Super mum”, ja se on lahja mieheltäni!

Sosetta olemme antaneet noin kolmesti päivässä pulloruokinnan perään. Yritän ja yritämme seurustella vauvan kanssa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti, sillä uskon sen tekevän hyvää mm. kielen oppimiselle ja vuorovaikutustaidoille. Joskus päivän aikana saattaa kuitenkin tulla hetkiä kun on ihan pakko vähän hengähtää ja ottaa omaa aikaa – tuolloin olen (varmaankin ”suositusten” vastaisesti) saattanut laittaa hetkeksi tv:n tai Youtuben päälle, ja antanut Viljamin niitä sivusilmällä katsella. Yksinään kun hän ei oikein muutoin viihdy – juurikin koska halu päästä liikkumaan on niin kova että turhautuu nopeasti leikkimatolla yksin ollessaan (vaikka seurana on kaikkea mahdollista niin kahisevaa, rapisevaa, vinkuvaa, värikästä, pehmeää, kovaa, pureskeltavaa kuin soivaakin). Yöunille Viljami käy aika tarkalleen yhdeksältä ja nukahtaa yleensä hyvin. Kahdentoista aikaan olemme vielä toistaiseksi tehneet yhden yösyötön, lähinnä turvataksemme riittävän ravinnonsaannin poju kun kasvaa yhä käyrien alarajoilla kuten on tehnyt sikiö-ajoista saakka.  Yöllä tosiaan saakin sitten käydä kääntämässä häntä pinnasängyssä oikein päin muutamaankin otteeseen, minkä seurauksena olemme ottaneet hänet viereemme  aamuyöstä (ei mahdu siinä möngertämään niin paljon kuin pinnasängyssä). Kylpyhetki on kerran viikossa, usein viikonloppuisin, ja Viljami nauttii siitä kovasti!

Työnjakomme vauvan hoidossa on sellainen, että mies ottaa päävastuun syötöistä ja vaipanvaihdoista iltaisin töidensä jälkeen sekä myös viikonloppuisin. Tämä on mielestäni ihanaa mutta myös reilua. Oma hoito-aikani on joka tapauksessa suurempi, ja saahan mies kuitenkin työstään hyvää palkkaa (omat tuloni ovat tällä hetkellä noin yksi kolmannes mieheni tuloista). Ollessani arkipäivisin vauvan kanssa kahden ei minulla ole käytännössä omaa aikaa lainkaan – Viljamin päiväunet ovat niin lyhyitä, että ehdin niiden aikana nippanappa esim. syödä ja käydä suihkussa, tai hoitaa jonkin välttämättömän kotityön. Mieheni ottaessa kopin vauvanhoidosta pystyn vaikkapa kirjoittamaan blogia tai juttelemaan hetken ystävän kanssa. Minä olen myös meistä kahdesta huomattavasti huono-unisempi, ja herään öisin vauvan pienimpiinkin ääntelyihin miehen kuorsatessa tyytyväisenä vieressä. Onneksi mieheni työ ei ole – hänen omien sanojensa mukaan – erityisen raskasta sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään, joten hän jaksaa hyvin hoitaa vauvaa kotona ollessaan. Mielestäni on tärkeää myös lapsen kannalta, että hän saa mahdollisimman paljon aikaa molempien vanhempien kanssa. On mukava ajatella, että Viljami voi kokea äidin ja isän yhtä läheisiksi.

Tällä hetkellä odotan kuin kuuta nousevaa aikaa kun Viljami alkaa liikkua ja sormiruokailla syöttötuolissa, sekä nukkua yöt omassa huoneessaan (mikä tapahtuu ihan näillä näppäimillä). Nämä taidot auttanevat siihen että hän viihtynee hiukan pidempiä aikoja itsekseen ja äidin ”työmäärä” hiukan hellittää. Innolla odotan myös vuorovaikutuksen ja seurustelun lisääntymistä ja monipuolistumista, sekä lapseni vielä osin salaperäiseen persoonallisuuteen paremmin tutustumista. Kuka sinä oikein olet, mitä kaikkea pienen suloisen pääsi sisällä oikein liikkuukaan? Odotan ensimmäisiä tavuja ja sanoja. Odotan ensimmäistä muskarituntia ja ilmeesi näkemistä kun tapaat toisia vauvoja. Odotan myös marraskuussa alkavaa vauvauintia.

Odotan sitä kun halaat minua kunnolla ensimmäisen kerran. Ja suukotat. Ja- ehkä enemmän kuin mitään odotan sitä kun sanot ensimmäisen kerran: äiti.

Ps. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden suurinpiirtein samanikäisen vauvan vanhempien arjesta – miten asiat teillä sujuu, mikä on ihaninta, entä haastavinta?

Pps. Puolivuotis- synttäreitä juhlimme onnittelulaululla, korona-rokotteen toisilla annoksilla, sekä Mäkkärin tuplajuusto-hampurilaisilla Viljamin syödessä lempi-sosettaan Aurinkoista!