Matkailua maailman parhaassa kohteessa (osa 1) – mökkielämää
Koronasta on seurannut paljon hyvää. Yksi hyvä on se, että silmät ovat avautuneet kotimaan kauneudelle. Merta edemmäs kalaan ei todellakaan tarvitse lähteä eikä ruoho näytä aidan toisella puolella yhtään vihreämmältä. Suomen luonto on mielestäni maailman kaunein ja Suomen luonnon rauha on vertaansa vailla (kyllä, vertailukohtia löytyy). Minulla ja miehelläni ei ole omaa kesämökkiä, joten suuntasimme nauttimaan kotimaan ja Suomen kesän parhaista paloista minilomalle vanhempieni siirtolapuutarhaan ja sieltä heidän kesämökilleen- molemmat sijaitsevat itselleni rakkaassa Keski-Suomessa, tuhansien järvien ja vihreän kullan kehdossa. Siirtolapuutarhassa tunnelmoitiin kesäyötä kynttilän valossa, nukuttiin (hiukan huonosti) viileässä aitassa yhden sinnikkään hyttysen kanssa mutta silti romanttisesti, ja nautittiin hidas aamiainen terassilla suloisessa auringonpaisteessa. Villa Rosan vaaleanpunainen unelma ei pettänyt tälläkään kertaa.
Kesämökillä syötiin savustettua lohta ja oman maan perunaa (jolle kaupan potut kalpenee mennen tullen), sekä jälkiruoaksi mieheni ja minun toiveesta vanhanajan mustikkapiirakkaa pullapohjalla. Ohessa napsittiin marjoja ja hedelmiä suoraan puista ja puskista. Paistateltiin päivää koirien kanssa jotka myös selvästi nauttivat olostaan ja koiran elämästään. Ihasteltiin sudenkorentojen hentoa lentoa. Kerättiin aarteita uuteen kotiimme hirsiseinien kätköistä. Heitettiin tikkaa ja vähän huultakin. Ennenkaikkea vain oltiin, sillä mikäs ihmisen on ollessa maailman sinisimmän taivaan alla, vehreimpien niittyjen ympäröimänä, leppeän tuulen hyväillessä auringon lämmittämää ihoa – lomalla, rakkaimassa ja kauneimmassa kotimaassa.
Kotiin ajettiin ei lyhyintä eikä suorinta reittiä, vaan maisemareittiä ohi Sysmän ja Korpilahden, yli Kärkistensalmen sillan ja sen alla avautuvien kimmeltävien vesien. Meinasin jo kaivaa kameran käsilaukusta huikeiden maisemien ikuistamista varten, mutta päädyin nauttimaan niistä ilman kuvailua ja ottamaan kuvat sydämellä.
Ei niin lomaa ettei vähän työtäkin, tosin sellaista joka ei työltä tunnu- heitimme myös yhden synttärikeikan Muuramen kesäillassa kera rumpujen ja Rolandin. Päivänsankarin toivekappaleen sanat kiteyttää hyvin sen, mistä Suomen kesässä, maailman kauneimmassa, on kysymys – tai ainakin sen, mihin se antaa mitä loistavimmat puitteet:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
