Parisuhdeväkivaltaa ei voi pussata pois
Olen kokenut elämässäni parisuhdeväkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä, pariinkin otteeseen. En ole poikkeus. Tarkkoja tilastoja en muista, mutta sen muistan että jokaisen suomalaisen lähipiirissä on vähintään yksi pari/lähisuhdeväkivaltaa kokenut. Näin on myös omalla kohdallani (itseni lisäksi siis). Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan uhrin syy, vika tai ”ansio”. Se kertoo tekijästään, ei uhrista. Se on asia mikä hävettää, mutta mitä ei kuuluisi hävetä. Olen itse siinä mielessä onnekas, että olen selvinnyt lääkäri- en sairaala- reissuilla, ja että olen onnistunut pyristelemään noista suhteista ulos suhteellisen nopeasti. Tiedän kuitenkin miltä tuntuu kuulla toistuvasti sen kaikkein yleisimmän naisiin kohdistuvan haukkumasanan lisäksi mm. olevansa ”paskaläjä” tai ”saatanan apina”. Tiedän miltä tuntuu kun ruokalautanen viedään vessan lattialle koska olen alkanut syödä väärään aikaan – tai kun raahataan alasti talvipakkasella kylmälle terassille ”häpeämään”. Tiedän miltä tuntuu kun oma kumppani ei ole mustasukkainen ainoastaan miespuolisista kavereista, vaan myös naispuolisista kavereista, omasta perheestäni, koirasta, tietokoneesta ja televisiosta. Tiedän miltä tuntuu kun vedetään hiuksista pitkin maata, nostetaan leukaperistä seinälle, vedetään tuoli alta mukamas vahingossa, läpsitään käsivarsille ja jaloille, riisutaan väkisin, tai ajetaan moottoritiellä minä pelkääjän paikalla kahtasataa kaistoja toistuvasti vaihdellen. Tiedän miltä tuntuu kun kääritään maton sisään ja potkitaan siinä, tai kun kuristetaan taju pois. Tiedän miltä tuntuu kun ainoa asia missä kokee olevansa turvassa on liikkuva auto. Tiedän paljon, ja sen vuoksi tiedän myös että väkivaltaisesta suhteesta on mahdollista päästä pois. Kunhan muistaa muutaman asian:
Pahaa ei voi pussata pois. Väkivaltainen ihminen on usein itse traumatisoitunut, hän on usein itse kokenut väkivaltaa, tai hänellä on (vähintään) vihanhallinta- ongelmia. Joka lyö kerran, lyö toisenkin (miksi joku löisi vain yhden kerran?). Vaikka kuinka haluaisi auttaa ja ymmärtää, vaikka kuinka hakisi apua yhdessä ja erikseen väkivallan käyttäminen ei ole asia josta ihminen ”vain parantuu”. Väkivaltaisessa suhteessa leikitään tulella ja leikitään omalla elämällä. Väkivallalla on taipumus pahentua ajan mittaan. Meillä jokaisella on meidän oma elämämme ja se on arvokas. Sitä ei pidä tuhlata yritykseen pelastaa ihminen jonka pelastaminen ei ole meidän käsissämme.
Väkivaltaisesta suhteesta ulospääsemiseen tarvitaan ulkopuolista apua ja radikaaleja toimenpiteitä. Valitettavasti, vaikkakin erittäin ymmärrettävästi, oma kokemukseni on se että ystävät eivät aina uskalla auttaa. Hekin pelkäävät- sekä itsensä että perheensä puolesta. Näille ystäville – jokaiselle joka tietää jonkun kärsivän väkivallasta juuri nyt – haluaisin kuitenkin sanoa: parisuhdeväkivallalle on tyypillistä että se kohdistuu nimenomaan siihen yhteen ja ainoaan ihmiseen; ihmiseen johon väkivallantekijällä on tunneside, ihmiseen jonka hylkäämistä väkivallantekijä pelkää. Yleensä kaikki muut ovat turvassa. Jos siis vaan mitenkään mahdollista: anna yösija tai turvapaikka (toki väliaikainen sellainen). Jos et itse pysty mieti tuntisitko jonkun joka pystyy. Virkavallan keinot ovat niinikään rajalliset; he eivät voi tehdä paljoakaan ilman että saavat tekijän kiinni itseteosta (jolloin on kenties jo liian myöhäistä). Ja kuten tiedetään ja olemme saaneet lööpeistä lukea, ei lähestymiskielloilla ole usein mitään merkitystä, valitettavasti. Itse olen paennut väkivaltaa niin turvataloon ja hotelliin kuin ystävän ja satunnaisen tuttavankin luokse. Ratkaisevin askel oli kuitenkin se, kun irtisanoin silloisen luokanopettajan virkani ja muutin toiselle paikkakunnalle. Vaikka väkivaltaisessa suhteessa eläessä tuntuisi ettei ikinä, ei edes paon myötä, pääse vainoamisesta eroon, niin todennäköisesti tilalle tulee aika pian uusi uhri. Tämä kertoo siitä, että väkivaltainen kumppani ei pysty oikeasti rakastamaan. Kukaan ei ole hänen ”elämänsä nainen” vaikka hän niin väittääkin. Todennäköisesti hän ei myöskään tule uhkauksestaan huolimatta tappamaan itseään kun hänet jätetään. Väkivaltainen ja mustasukkainen kumppani on manipulaation, kiristämisen, uhkailun ja lahjonnan mestari. Siihen lankaan ei pidä mennä. Itse menin muutaman kerran, kunnes vaakakupissa alkoi painaa toisen auttamista ja rakastamista enemmän oman itsen auttaminen ja rakastaminen.
Väkivaltaisessa suhteessa eläminen on elämäni hirvittävin kokemus. Pelossa eläminen on hirvittävin tunne minkä tiedän. Kun ei tunne olevansa turvassa missään (sen liikkuvan auton lisäksi), ja kun lukkojen vaihdon jälkeenkin joutuu raahaamaan lipaston oven eteen saadakseen edes silmäyksen unta. Kuitenkin, tuosta mustasta ajanjaksosta on seurannut jotain elämäni ihmeellisintä, ihaninta ja kauneinta. Ilman kokemaani en luultavasti olisi koskaan irtisanoutunut työstäni ja hakenut sekä päässyt Ikaalisten artisti-valmennukseen toteuttamaan unelmaani musiikista. En luultavasti olisi koskaan perustanut toiminimeä ja päätynyt sen myötä nykyiseen unelmieni ammattiin. En olisi ehkä koskaan löytänyt itseäni parisuhteesta joka on täysin tasapainoinen, täysin turvallinen – niin hellä ja hyvä ja oikea ja aito ja terve. Olen niin onnellinen. Tunnen itseni niin vahvaksi. Väkivaltaisista suhteista irtipäästyäni minulle on tapahtunut vain hyvää. Eikä mikään pieni paha enää edes hetkauta. Sen vuoksi olen kiitollinen ihan kaikesta kokemastani.
Toivoisin tämän tekstin toimivan vertaistukena kaikille parisuhdeväkivaltaa kokeneille, tai tällä hetkellä kokeville. Sen vuoksi toivoisin myös että te joita tämä asia jollain tapaa koskettaa kirjoittaisitte alapuolelle kommentti-boxiin asioita joiden avulla väkivaltaisesta suhteesta voi päästä irti ja asioita jotka tuovat voimaa vaikeassa elämäntilanteessa. Kiitos!
ps. Tämä teksti on kirjoitettu väkivaltaa kokeneen näkökulmasta. Yhtä tärkeä keskustelunaihe on puhua siitä, miten väkivallan käyttöön taipuvainen ihminen voisi saada apua itselleen.
pps. Anteeksi äiti – tiedän tämän tekstin tuntuvan sinusta pahalta lukea. Mutta- minulla on nyt kaikki hyvin ja olen onnellinen!
