Raskausajan aikaansaamat positiiviset (ja pysyvät?) kehomuutokset
Synnytyksestäni on nyt aikaa noin 9 kuukautta, joten uskon ja toivon raskausajan positiivisten kehomuutosten tulleen jäädäkseen. Voin koko raskausajan erittäin hyvin, enkä tunnistanut itseäni tai omaa raskausaikaani kaikista niistä lukemattomista raskausoireiden listoista joita netti on pullollaan. Kirjoitinkin tuolloin blogiini postauksen otsikolla ”hyvä, kaunis, ihana raskaus”. Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella podin lievää pahoinvointia, lievää nenän tukkoisuutta ja lievää ummetusta- siinä kaikki (toki ihan loppuaikoina en kyennyt yhtä reippaisiin lenkkeihin kuin yleensä). Raskaus ei myöskään aiheuttanut kohdallani minkäänlaisia muutoksia ihossa tai hiuksissa (ainakaan huonompaan suuntaan). Uskon vahvasti ihmisen olevan psykofyysinen kokonaisuus, ja luulen hyvän raskausajan vointini olevan yhteydessä senhetkisen (toki myös nykyisen) elämäni seesteisyyteen ja stressittömyyteen. Pidin myös erityisen hyvää huolta itsestäni viilaamalla ruokavaliotani entistä terveellisempään suuntaan – jätin mm. kaikki ns. piilosokerit pois- sekä aloittamalla päivittäiset (reippaat, 30-60 min.) kävelylenkit. Molemmat tavat tulivat jäädäkseen. Aivan erityisen ilahtunut olen kuitenkin ollut niistä positiivisista kehoni muutoksista, joita raskausajasta seurasi.
12 kilon painonpudotus – joka on pysynyt! Raskaus todellakin laihdutti minua (raskausdiabeteksesta huolimatta). En ennen raskauttakaan ollut ylipainoinen (kuin korkeintaan lievästi, ainakin jos tiettyä mielestäni hiukan typerää indeksiä on uskominen), enkä pidä painoa millään tavoin ihmisarvon mittarina tai edes tärkeää asiana. Kuitenkin, voin itse paremmin nykyisessä painossani, sekä henkisesti että fyysisesti. Jaksan kuntoilla paremmin ja oloni on kevyempi. Tunnen itseni naisellisemmaksi ja seksikkäämmäksi, ja on mukavaa kun vaatteet istuvat kauniisti päälle – vaikka ne vähän tiukemmat pikkumustatkin.
Kuukautiskivut hävisivät! Tämä on ihmeellistä, sillä ennen raskautta ehdin kärsiä todella voimakkaista kuukautiskivuista noin kolmekymmentä vuotta, joka kuukausi useampana päivinä. Kun olin teinityttö äiti antoi minulle joskus ruokalusikallisen konjakkia kun kärvistelin tuskissani. Pahimmillaan kivut ovat olleet niin kovia että olen joutunut makaamaan lattialla kippurassa ja itkemään. Särkylääkkeet tai vaikkapa kuuma suihku ovat leikanneet ainoastaan kivun terävimmän kärjen pois. Näin ollen kuukautiskipujen häviäminen on todella parantanut elämänlaatuani. Nykyisin minulla on kuukautisten aikana ainoastaan hyvin lieviä tuntemuksia alavatsalla muttei kipua laisinkaan. Olen googlannut ilmiön olevan aika tavallinen, mutta syytä sille en ole löytänyt – olisikin mielenkiintoista lukea kommenteista jos jollain on tarkempaa tietämystä asiasta!
Verenpaineet laskivat! Minulla on aina ollut suhteellisen korkea verenpaine, mikä on osittain tullut sukurasitteena. Raskausaikana verenpaineeni kuitenkin laskivat tasolle alapaine 60-70, yläpaine 90-100, erittäin hyvät ja matalat paineet siis. Yllätyksekseni olen myös raskauden jälkeen mitannut itseltäni matalia paineita – ehkä äidiksi tuleminen on asettanut ennen stressiä aiheuttaneet asiat oikeisiin, pienempiin mittasuhteisiin? Ehkä kotona oleminen kaiken univelan keskelläkin on rentouttanut mieltä? Tai sitten kyse on (myös) jostain fysiologisesta ilmiöstä. Niin tai näin, olen tyytyväinen!
Lopuksi todettakoon vielä että raskausaika ei jättänyt sektioarpea lukuunottamatta mitään näkyviä muutoksia vartalooni. Ei raskausarpia, ei ihon venymistä, ei lantion levenemistä, ei muutoksia rinnoissa (imetin kolme kuukautta). Ymmärrän toki että monelle näitä muutoksia voi tulla ja ne voivat jäädä, eikä asia ole mitenkään naisen itsensä käsissä. Ajattelen myös että kaikki raskauden kehossamme aikaansaama on paitsi erittäin luonnollista niin myös erittäin kaunista. Netissä tunnutaan kuitenkin tuovan usein esille nimenomaan raskauden aikaansaamia hyvin radikaalejakin kehon ja vartaloiden muutoksia – vaikkei asia näin läheskään kaikkien naisten kohdalla ole.
Halusin kirjoittaa kaiken yllämainitun vastapainoksi sille negatiiviselle ja huoltakin herättävälle mitä usein saamme netissä ja ns. yleisessä keskustelussa raskauden ja imetyksen kehomuutoksista lukea. Raskaus ei ole sairaus. Raskausajan ei tarvitse olla kamalaa kärsimystä. Raskauden ei tarvitse pilata naisellisuuttamme ja kauneuttamme. Raskausaika voi päinvastoin edistää omaa terveyttä ja tehdä todella paljon hyvää niin keholle kuin mielellekin. Jos näin kävi minulle, 44-vuotiaalle kaikkiin mahdollisiin riskiryhmiin kuuluvalle ensisynnyttäjälle voi näin käydä myös jollekin toiselle. Useallekin. Ehkä jopa enemmistölle. Raskausajan positiivisista kehomuutoksista ei puhuta niin paljon kuin kaikesta siitä mikä voi ns. mennä pieleen.
Toivottavasti ylläkirjoittamani tuo toiveikkuutta, rauhaa ja positiivista energiaa teille jotka ehkä parhaillaan kannatte uutta elämää sisällänne tai asia on suunnitelmissa. Netin syövereihin ei kannata liiaksi sukeltaa tämän sen enempää kuin monen muunkaan asian tiimoilta kuormittamaan omaa mieltä täysin turhaan. Kaikki voi mennä myös hyvin.
Kaikki voi mennä hyvin.
Ps. Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia positiivisia kehomuutoksia raskaus on saanut muilla aikaan?
