Syksyn juttuja ja syksyisiä juttuja
Syksy on lempi-vuodenaikani. Nykyisin. Keväällä kiusana on koivu-allergia, kesät tuntuvat vanhemmiten liiankin kuumilta, ja talvi on yksinkertaisesti aivan liian pitkä pätkä pimeää.
Syksy on – kliseitä uhmaamatta – uuden alku. Töissä alkaa uudet kurssit (joilla tosin oppilaista suurin osa on vanhoja tuttuja – mikäs sen kotoisampaa), ja kalenteriin saa ruksata uusia harrastuksia. Aloitan ensi viikolla kuntotanssin – sormet ristiin josko olisin viimeinkin löytänyt juuri minua inspiroivan liikuntamuodon! Kurssin esittelyteksti lupaa hyvää: ”Kuntotanssi on hauskaa treenaamista sekoittaen tanssin eri lajeja ja lihaskuntoa. Pääset lukuvuoden aikana tutustumaan mm. humpan, cha cha:n, tangon ja samban helppoihin askeleisiin. Tällä tunnilla unohdat, että olet treenaamassa.” Olen aina rakastanut tanssimista, ja joskus harmitellut kun en ikinä aloittanut kilpatanssia. Tanssii tähtien kanssa on ehdoton tv-lempparini (jos joskus tulisi ” tavisten” versio menisin mukaan vaikka väkisin). Pojan uusi harrastus liippaa läheltä omaani – hän aloitti juuri tanskarin. Tanssileikkikoulu tuntui luontevalta valinnalta super – tanssilliselle lapselle. Omena ei ole pudonnut kauaksi puusta.
Syksyn kohokohtia ovat myös lemppari tv-sarjojen uudet kaudet. Ttk:n lisäksi Ensitreffit alttarilla, Elämäni biisi ja Masked singer. Viimeksi mainittu on tosin lähinnä lapsen lemppari – lapsen ilo, paras ilo.
Syksyssä parasta on sumuiset, raikkaat, kasteesta helmeilevät, kuulaankirpeät aamut. Pehmeät, tunnelmalliset, kauniisti hämärtyvät illat. Puista hiljaa putoilevat rubiininpunaiset ja kirkkaan oranssit lehdet. Tuulessa lempeästi huojuvat kullankeltaiset viljapellot. Parasta on se kun kynttilät ja sohvatyynyt vaihtavat syksyn väreihin. Parasta on se kun ei tarvitse hymyillä kilpaa auringon kanssa, vaan saa rauhassa laskeutua melankoliseen moodiin. Vielä parasta on mummin kutomat villasukat, lasillinen lempi-punaista, kädessä koukuttava kirja. En lue kesäisin, luen syksyllä ja talvella. Tällä hetkellä lukulistalla on Varpu Hintsasen Epäonnistumisia, Laura Malmivaaran Iltatähti, Ani Kellomäen Kahden kesken (Sami Kurosen elämäkerta), ja Hanna Brotheruksen Henkeni edestä.
Kesäisin pukeudun valkoiseen, pinkkiin, turkoosiin ja keltaiseen. Syksyllä mieluiten sammalenvihreään, helmenhohtoisen harmaaseen, suklaanruskeaan tai viininpunaiseen. Värit merkitsevät minulle paljon. Ne inspiroivat, voimaannuttavat, rauhoittavat ja energisoivat. Syksyllä pukeudun mieluiten pitkään neuleeseen, sopivasti kimaltaviin leggareihin ja hyvin istuviin saappaisiin.
Monen muun vaihtuvuuden lisäksi vaihtuu syksyllä myös ruokapöydän antimet. Pitaleipiä, uuniperunoita ja lämmittäviä keittoja ei syödä kesäisin. Ei myöskään kanapataa, uunilohta eikä lämpimiä voileipiä. Pizzaakin harvemmin. Kantarellipiirakka, kaalipata ja kesäkurpitsalasagne kuuluvat niin ikään syksyyn. Syksy tuo virkistävän vaihtelun ruokapöytään juuri hetkellä kun grillimaissit ja aurapekoniherkkusienet alkavat tulla ulos korvista.
Tervetuloa ihana syksy!
Ps. Mitkä on teidän lempi-juttuja syksyssä?
