Tag: omaelämä

Sarjassamme itsekeskeiset postaus-aiheet, mutta – tykkäsin jo lapsena vastailla Ystäväni-kirjoihin💗 Mitä te vastaisitte näihin, löytyykö yhtäläisyyksiä? 1. Paras aika vuorokaudesta Yksinoikeudella ilta. Olen ehdottomasti ilta-ihminen (ja huonoimmillani aamuisin, siis aivan super-kärttyinen varsinkin nykyisin). Iltaisin inspiroidun, rentoudun, rauhoitun. Rakastan auringonlaskuja ja öiden hiljaisuutta. 2. Suurin heikkouteni Provosoidun helposti. Kaikkein yleisimmin tämä liittyy ihmisten ajattelemattomuuteen, epähienotunteisuuteen, epäoikeudenmukaisuuteen […]

Kulunut talvi ei ole ollut raskas pelkästään lapsen uhman vuoksi – itse asiassa uhma on ollut laantumaan päin jo hyvän tovin. Talvi nyt vaan ylipäätään on aina raskas – pimeys, jään rapsuttelut auton ikkunoista, ajomatkat lumipyryssä, flunssapöpöt, kaikki muut pöpöt, ja meidän perheen kohdalla lapsenhoidon ja työn yhdistäminen. Hoidan poikaamme arkena 2-3 (useimmiten kolme) päivää […]

Täytin hiljattain 48 vuotta. Paljon on vielä opittavaa, mutta jotain opittukin matkan varrella: 1. Itsestä huolenpitäminen on elämän tärkein asia. Kun pidät itsestäsi huolta on se kaikkien ympärilläsi olevien etu ja onni, sekä paras lahja heille. Sinua on vain yksi ja ainutlaatuisella sinulla vain yksi elämä. 2. Hyvä voittaa pahan. Aina. Kannattaa olla kiltti ja […]

Tämä postaus on vastoin ideologiaani sosiaalisessa mediassa. En tykkää ”julkisesta” valittamisesta enkä ns. negan levittämisestä. Tykkään positiivisesta energiasta, ja positiivisista, ratkaisukeskeisistä näkökulmista. Mutta. Nyt harmittaa niin paljon etten pysty positiivisuuteen. Eläköön siis tällä kertaa rehellinen vitutus. Joululomani alkoi kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa sitten nappasin flunssapöpön joka jyllää elimistössäni edelleen. Viimeisen työviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena, […]

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Itselleni talvessa pahinta on juurikin pimeys (inhokki-listan toisella sijalla ”komeilee” talvisen autoilun haasteet kuten ikkunoiden raappaus ja kertakaikkisen huonot, jopa hengenvaaralliset ajokelit). Onneksi itsenäisyyspäivä kolkuttelee ovella, joulu juhla-jonossa toisena. Juhlat niihin kuuluvine kodin koristeluineen ja astetta parempine ruokineen ovat parasta piristystä pimeyteen. Alle kokosin kymmenen pientä suomalaista valonpisaraa – asioita jotka […]

Tässäpä kepeä hyvän mielen blogihaaste marraskuun pimeyteen! Suosikkijuttuja: Kirja Kaikkien aikojen suosikki-kirja on pakko valita erikseen lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Lapsena palasin yhä uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen, Francesco Hodgson  Burnettin kirjaan Pikku prinsessa. Kirjan päähenkilö Saralla on mustat hiukset ja vihreät silmät, ja hän muistuttaa Lumikkia. Sara on syvällinen pohdiskelija ja herkkä haaveilija, […]

Aivan hymyilyttää tämä blogin kirjoittaminen toisinaan – minäminäminä ja oman navan ympärillä pyöriminen (kts. otsikko)😄 Mutta, olen jo lapsena rakastanut mm. kirjoittaa Ystäväni- kirjoihin – ylipäätään kirjoittaa – ja pohdiskella kaikenlaista syvällistä. Annettakoon siis anteeksi, toivottavasti, ”lievä” itsekeskeisyys! Ehkä tämä hauska blogihaaste saa jonkun lukijankin pohtimaan omaa itseään – ja ottamaan samalla askeleen lähemmäksi sitä […]

Tähän postaukseen inspiraation antoi Tähän on tultu – blogin ihastuttava Minnis! Kolme asiaa jotka piristävät arkea: 💛 Ykköspaikan saa itseoikeutetusti lapseni. Hän on tässä asiassa – piristämisessä – aivan ylivertainen! 💛 Lenkki (ei se makkara). Minusta ei tekemälläkään saa sportti-tyttöä tai intohimoista treenaajaa, mutta jollain tavalla liikunta, kohtalainen sellainen, on ollut aina osa elämääni. Monenlaisia […]

Kuten monissa muissakin perheissä, arki on alkanut myös meidän perheessämme. Päiväkoti-arki ja työ-arki. Syksyinen arki. Arki, jota on elämästä suurin osa, ja jonka soisi sen myötä olevan mahdollisimman hyvää ja tasapainoista. Oma työjärjestykseni on kevyempi kuin koskaan aiemmin. Olen tehnyt viisaan valinnan. Haluan hoitaa lastamme mahdollisimman paljon nyt kun hän on pieni. Ja koska tämä on […]

Kun lapsemme oli 1- vuotias ajattelin että onpa hän vahvatahtoinen ja temperamenttinen. 2- vuotiaana ajattelin  todellisen uhman alkaneen. Little did I know – vähänpä tiesin. 3- vuotiaana pojastamme on kuoriutunut todellinen tahtojen taistelija. Peiliin on syytä katsoa – äitinsä ja isänsä ovat molemmat itsepäisiä, kärsimättömiä ja vahvatahtoisia. Tosin, minulla ja miehelläni ei kummallakaan ole ollut […]