Tag: vanhemmuus

En missään nimessä ole ”sportti-tyttö” mutten sohvaperunakaan. Olen aina harrastanut jonkinlaista liikuntaa vaikkakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Lapsena voimistelua ja laskettelua, nuorena sulkapalloa, opiskeluaikoina uintia, lenkkeilyä, kuntosalia ja erilaisia tanssi-lajeja (mm. itämaista tanssia). Näistä lajeista lenkkeily ja kuntosali-harjoittelu ovat jäänet osaksi elämää – tosin tauot ovat välillä olleet pitkiäkin. Keski-iän jo ylittäneenä, pienen lapsen äitinä, olen alkanut […]

Postauksen otsikko on kärjistetty ja yksinkertaistettu – ei ole olemassa mitään lakia tai sääntöä vanhemman ja lapsen yhteisen leikin ”oikeasta” määrästä. Toisekseen mahdollisuudet ja toisaalta myös tarpeet yhteiseen leikkiin riippuvat hyvin paljon kunkin perheen yksilöllisestä tilanteesta. Aihe on mielestäni mielenkiintoinen, ja erilaiset näkemykset, ajatukset ja toteutustavat aiheeseen liittyen mielenkiintoisia. Inspiraation postaukselle sain kun silmiini osui […]

… eikä varmasti isänkään (tosin en tiedä miksi äidinvaistosta puhutaan yleisemmin, ovatkohan naiset miehiä intuitiivisempia?) Kunpa olisin luottanut otsikon sanomaan jo äitiyteni ensi metreiltä – luottanut intuitiooni ja omaan tunteeseeni. Olisin tehnyt toisin aika monta asiaa. Olisin huolestunut ja murehtinut aika paljon vähemmän. Olisin yrittänyt kontrolloida asioita vähemmän. Olisin kunnioittanut ja kuunnellut juuri meidän perheen […]

Kulunut talvi ei ole ollut raskas pelkästään lapsen uhman vuoksi – itse asiassa uhma on ollut laantumaan päin jo hyvän tovin. Talvi nyt vaan ylipäätään on aina raskas – pimeys, jään rapsuttelut auton ikkunoista, ajomatkat lumipyryssä, flunssapöpöt, kaikki muut pöpöt, ja meidän perheen kohdalla lapsenhoidon ja työn yhdistäminen. Hoidan poikaamme arkena 2-3 (useimmiten kolme) päivää […]

Kodissamme asustaa ensi kuussa neljä vuotta täyttävä iloinen, touhukas, ihmisläheinen ja mielikuvitusrikas pieni poika. Poika, joka tykkää aivan erityisesti tässä postauksessa kuvailemistani puuhista! Ehdoton ykkönen: Erilaiset mielikuvitusleikit. Näissä saattaa seikkailla rapuja, astronautteja, sukeltajia, dinosauruksia, hämähäkkimiehiä, lääkäreitä ja potilaita, pikku – öttiäisiä, Röllinkäinen ja Menninkäinen, iso paha susi, Viljami – vauva perheineen, poliisi ja rosvo ja […]

Aivan kuten minulla ja meillä kaikilla on myös lapsellani vain yksi elämä. Hänellä on vain yksi lapsuus. Äitinä en pysty kuvittelemaan mitään tärkeämpää asiaa kuin se että lapseni nauttii elämästään. Mikään ei tee minua äitinä onnellisemmaksi kuin se että näen lapseni nauttivan. Olevan iloinen ja onnellinen. Huoleton. Elämästä voi nauttia myös niin, että kunnioittaa ja […]

Tämä postaus on vastoin ideologiaani sosiaalisessa mediassa. En tykkää ”julkisesta” valittamisesta enkä ns. negan levittämisestä. Tykkään positiivisesta energiasta, ja positiivisista, ratkaisukeskeisistä näkökulmista. Mutta. Nyt harmittaa niin paljon etten pysty positiivisuuteen. Eläköön siis tällä kertaa rehellinen vitutus. Joululomani alkoi kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa sitten nappasin flunssapöpön joka jyllää elimistössäni edelleen. Viimeisen työviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena, […]

Tällä viikolla vietetään lasten oikeuksien viikkoa. Kun ajattelen spontaanisti lapsen oikeuksia tulee mieleeni ensimmäisenä nämä asiat: Lapsella on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsella on oikeus olla lapsi ja lapsella on oikeus leikkiin. Lapsella on oikeus hellään hoivaan ja lapsella on oikeus tulla ehdoitta rakastetuksi juuri omana itsenään. Kun googlaan lapsen oikeuksia löydän […]

Toivoisin otsikon opin olevan omani, vaan eipä se ole. Osui muistaakseni silmiini Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta kun etsin netistä apuja vanhemmuuteen. Koko viikon olen tuntenut itseni täydellisen huonoksi, epäonnistuneeksi ja suorastaan surkeaksi äidiksi. Olen korottanut ääntäni, olen syyllistänyt lasta omista tunteistani, olen provosoitunut, olen ollut kärsimätön, olen vajonnut lapsen tasolle (kuinka noloa). Kasvatustieteen maisterin tutkinto ei […]

Viljami täytti syyskuun alussa 3 ja puoli vuotta! Kulunut kesä oli varsinaista uusien taitojen kimaraa. Jokaisen uuden taidon kohdalla olen saanut todeta saman faktan (ainakin meidän poikamme kohdalla): lapsi ei opi opettamalla tai edes ohjaamalla, vaan luonnollisesti ja itsestään, omassa tahdissaan, oman (motorisen/hermostollisen/älyllisen) kypsymisensä mukaisesti. Näin jälkeenpäin ajateltuna suorastaan huvittaa muistella miten aikoinaan olen yrittänyt […]