The Voice of Finlandista on tullut hahmokilpailu

Kiintiö-suomenruotsalainen. Kiintiö-pariskunta.Kiintiö-koulukiusattu.Kiintiö-musiikkiteatterilainen. Kiintiö-muun sukupuolinen. Kiintiö – sateenkaari. Kiintiö – eläkeläinen. Kiintiö-blondi. Kiintiö-tummaihoinen. Kiintiö – aasialainen. Kiintiö – trubaduuri. Kiintiö – örisijä. Kiintiö – friikki. Kiintiö – duo. Kiintiö – alaikäinen. Kiintiö – räppäri. Kiintiö – oopperalaulaja. Kiintiö – latino. Kiintiö – adhd. Kiintiö – sairastunut/sairastuneen läheinen. Kiintiö.

Viihdeohjelman tuotannolla on toki oikeus tavoitella mahdollisimman suurta katsojakuntaa (keinolla millä hyvänsä) ja mahdollisimman ”purevaa” viihdettä. Kuitenkin, jos ohjelmaa mainostetaan laulu&kykykilpailuna jossa ”ääni ratkaisee”, on katsojalle hiukan turhauttavaa huomata katsovansa jotain ihan muuta kuin laulukilpailua. Samanlaista settiä mitä saattaa kuulla karaokekuppiloissa – ehkä ihan hyviäkin laulajia, muttei poikkeuksellisen erottuvia tai taidokkaita.

Olin itse mukana ohjelman toisella tuotantokaudella kutsuttuna (tuolloin ohjelmaan haettiin osallistujia erilaisista musiikin oppilaitoksista – en tiedä onko tämä yhä käytäntönä – opiskelin ko. vuonna Ikaalisten artistivalmennuksessa rytmimusiikin laulusolistiksi). Koen itse että ohjelman ”kulta-aika” ajoittuu juurikin noille alkuaikojen tuotantokausille (tällä ei toki ole mitään tekemistä sen kanssa että satuin itse olemaan mukana alkuvuosina). Saara Aalto, Antti Railio, Jesse Kaikuranta, Lauri Mikkola – siinä muutama nimi ohjelman alkuajoilta, henkilöitä joista on ohjelman jälkeen tullut kohtalaisen menestyneitä artisteja. Viime vuosien voittajista tai hopealle sijoittuneista ei juuri ole kuulunut, en muista edes heidän nimiään. Onko tuotanto itsekin huomannut, että oikeasti taitavia laulajia on yhä vaikeampi löytää? Onko focusta tarkoituksella siirretty hahmoihin – mielenkiintoisiin, erottuviin ja erikoisiinkin persooniin laulutaidon ja aidon karisman ollessa korkeintaan kakkos-sijalla? Toisaalta ymmärrettävää – toisaalta aliarvioivaa katsojia kohtaan, jotka haluaisivat kuulla ja nähdä todellisia laulutaitajia sekä tasokasta musiikki-viihdettä.

Joka tuotantokaudella olen odottanut joko nyt saisi kuunnella karismaattisia ja puhtaasti laulavia tulkitsijoita, sellaisia joiden keikkalipusta maksaisi mielellään. Ei ole näkynyt eikä kuulunut. Olenko ainoa joka kaipaisi vähemmän kikkailua ja vähemmän huutamista, vähemmän superstaran elkeitä ja jo liiallistakin itseluottamusta? Ja – ehdottomasti vähemmän teinejä jotka sekä näyttävät että kuulostavat toistensa kopioilta ja imitoivat ihan liikaa omaa r’n’b- suosikkiartistiaan – huitoen samalla käsillään kuin olisivat ampiaisparven hyökkäyksen kohteena. En tarkoita tällä mitään pahaa laulajan urasta haaveilevia teinejä kohtaan – omaan makuuni heitä on vaan yksinkertaisesti aivan liikaa kyseisessä ohjelmassa. Missä ovat kaikki keski-ikäiset tai keski-iän jo ylittäneet laulajat? Eivät ainakaan jatkoonpäässeissä, vaikka viime sunnuntain lähetyksen hurmaava silverfox olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut jatkopaikan. Hän oli ainoa joka sai ihoni kananlihalle ja liikutuksen kyyneleet kohoamaan silmänurkkiin väkisin.

Tuntuu että aika usein jatkoon valitaan eksoottinen eksoottisuuden vuoksi. Toinen ”trendi” tuntuu pitkään olleen jo mainitsemani ”kovaa ja korkealta” – mitä kovempaa ja mitä korkeammalta sen parempi. Vaikka eihän se niin oikeasti edes mene. Hiljaa on vaikeampi laulaa kuin kovaa (hiljaa/pehmeästi laulaminen vaatii parempaa ja hienovireisempää äänenhallintaa). Itse viehätyn ennen kaikkea artisteista, jotka ovat aidosti (vaatimattomastikin) läsnä, tulkitsevat kappaleen tekstiä ja tunnelmaa persoonallisesti ja herkästi, ja koskettavat kuulijaa sydänjuuria myöten saaden ihon kananlihalle. Arvostan laulajan omaa, ainutlaatuista tyyliä ja aitoa karismaa – sitä mitä joko on tai ei ole. Edelläkuvaamani kaltaiset tyypit tuntuvat Voicessa olevan todellisia harvinaisuuksia. Ehkä on yksinkertaisesti myös niin, että todelliset laulutaiturit osallistuvat ”oikeisiin”laulukilpailuihin – eivät ainakaan niihin jotka televisioidaan. Tv – ohjelmissa kun kysymys on kuitenkin aina eniten viihteestä ja katsojaluvuista.

Loppuun voin paljastaa suuren salaisuuden – haimme mieheni kanssa kummatkin viime kesänä Voiceen. Hetken päähänpistosta, ehkä saadaksemme jotain vaihtelua pikkulapsi-arkeen ja työ-arkeen. Tämä kirjoitus ei ole katkeran kilpailijan tilitys (kumpikaan meistä ei edennyt Ääni ratkaisee – jaksoihin), vaan aloimme oikeasti mieheni kanssa pohtimaan formaatin ns. syvintä olemusta. Tiedän meidän molempien laulavan sävelpuhtaasti ja rytmisesti tarkasti. Miehelläni on erottuva ja vahva, hiukan raspinen soundi, minulla pehmeä ja ihan sävykäskin. Karaokessa saadaan usein illan ainakin top vitoseen mahtuvat ablodit. Ja tosiaan – kymmenen vuotta sitten etenin Ääni ratkaisee – jaksoihin vaikka olen nykyisin aivan taatusti parempi laulaja kuin tuolloin. Emme keksineet putoamisellemme mitään muuta syytä kuin sen, että olemme yksinkertaisesti liian vanhoja – ja liian tavallisia. Kummallakaan ei ole violettia tukkaa, räiskyvää persoonallisuutta, emmekä kuulu mihinkään vähemmistöön. Olemme rauhallisia ja tylsiä. Liian tylsiä telkkariin.

Niin tai näin, aion myös tulevina viikkoina kääntää  tv:n neloselle perjantaisin ja sunnuntaisin  klo 20 ja laittaa sormet ristiin sen puolesta josko jonain iltana minut yllättäisi laulaja jonka keikasta maksaisin kerran jos toisenkin. Laulaja jonka muistaisin ja joka muistettaisiin vielä vuosien jälkeenkin. Odotan kiintotähteä, en tähdenlentoa. Odotan vanhoja hyviä aikoja. Odotan uutta Saara Aaltoa, Jesse Kaikurantaa, Antti Railiota ja Lauri Mikkolaa.

Mitä mieltä olette ruudun toisella puolella? Onko The Voice of Finlandin kulta-ajat taakse jäänyttä elämää vai vieläkö riittää luottoa siihen että tämän vuoden kolmen kärki muistetaan vielä kaksi viikkoa päätösjakson jälkeenkin?

Ps. Kritisoin tällä postauksella nimenomaan ohjelman tuotantoa – en mukana olevia kilpailijoita. Jokainen heistä on rohkea, ja varmasti jokainen jonkun makuun. ”Yö väistyy” sekä ”Adagio” ovat olleet mielestäni huikeita vetoja (vaikkei laulajien nimet jääneetkään mieleeni).

Minun makuuni ”hahmoja” on kuitenkin liikaa ja oikeasti hyviä laulajia liian vähän. Olen pettynyt – valitettavasti.

Ps. Postauksen kuvat ovat ajoilta kun tein paljon töitä oman artistiuteni eteen – ja osallistuin myös The Voice of Finlandin.

Pps.Kirjoitus on tarkoituksella kärjistetty,eikä sen tarkoitus ole aiheuttaa mielipahaa. Kunnia jokaiselle tämän vuoden kilpailijalle!