Juoksuohjelman viikot 8 ja 9: vaihtelevia tunnelmia
Seitsemännen viikon hienoiset motivaatio-ongelmat jäivät onneksi taakse yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, ja seuraavien kahden viikon lenkeille lähdin joka kerta enemmän kuin mielelläni. Ohjelmassa olivat seuraavat juoksut:
Viikko 8
- 30 min kevyt hölkkä + 15 min kohtuuvauhtinen juoksu
- 25 min kevyt hölkkä + 20 min tempoharjoitus maastossa, jossa pitkiä, loivia nousuja
- 45 min kevyt hölkkä, lenkin aikana 8 x 30 sek vauhdinlisäysharjoitusta
- (vapaaehtoinen) 40 min kevyt hölkkä
Viikko 9
- 30 min kevyt hölkkä + 10 min kohtuuvauhtinen juoksu
- 20 min kevyt hölkkä + 20 min tempoharjoitus, mielellään mäkisessä maastossa
- 45 min kevyt hölkkä, lenkin aikana 8 x 35 sek vauhdinlisäysharjoitusta
- (vapaaehtoinen) 40 min kevyt hölkkä
(Tuttuun tyyliin ehdin kumpanakin viikkona juosta vain kolme lenkkiä.)
Facebookissa eräs lukija ehdotti treenikyllästymiseen ratkaisuksi ihan mitä vaan vaihtelua, ja sitä näillä kahdeksannella ja yhdeksännellä juoksuviikolla kyllä piisasi. Juoksin kyllä edelleen kiltisti ohjelman mukaan enkä lähtenyt sooloilemaan omiani sen suhteen, mutta melkein kaikkea muuta onnistuin varioimaan: juoksin Helsingissä, juoksin mökillä, juoksin eri reittejä kuin yleensä, juoksin yksin, juoksin seurassa. Juoksin sateessa, paisteessa, illalla, aamulla, musiikin kanssa ja ilman – kiitos takkuilevan nettiyhteyden.
Lenkit kulkivat… vaihtelevasti. Välillä erittäin hyvin (viikon 8 ensimmäinen ja viikon 9 toinen ja kolmas), välillä erittäin tahmeasti (viikon 8 kolmas ja 9 ensimmäinen lenkki). Tuntui, etten pystynyt etukäteen millään arvioimaan miten juoksu tulisi kulkemaan – olin saattanut syödä huonosti alle ja olo tuntui väsyneeltä, mutta askel kulki kevyesti heti alusta alkaen. Tai sitten olin valmistautunut hyvin, olo oli reipas, mutta juoksu takkuili pahemman kerran. Keskivauhti ei kuitenkaan huonommillakaan lenkeillä tippunut, eli kyse oli vain tuntemuksista.
Vaikka ärsytti, kun tuntui ettei jaksa, oli se toisaalta hyvää henkisen puolen treeniä tulevia koitoksia ajatellen: aikatavoitteeni Midnight Runiin on (minulle) oikeastikin aika haastava. Tällä hetkellä en todellakaan ole siinä kunnossa, että 10 kilometriä 55 minuuttiin onnistuisi, mutta neljän viikon päästä toivottavasti olen. Silloinkin varmasti tuon tahdin ylläpitäminen tulee tuottamaan tuskaa – joten on pakko asennoitua niin, että 55 minuuttia jaksan, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Siitä parin viikon päästä koittavalla puolimaratonilla saan sitten lönkötellä omalla mukavuusalueellani vaikka koko matkan, jos siltä tuntuu. :)
Energistä viikkoa!