Kepeät kesälajit: laudalla, laineilla ja …lenssussa
Voi RÄKÄ! Juuri pari viikkoa sitten uskaltauduin ihan varovaisesti miettimään, että mitäköhän juoksuilleni käy jos satun sairastumaan kesken treenikauden – valitettavan todennäköistä, koska olen viimeisen vuoden aikana ollut aikamoinen flunssamagneetti. No, eiköhän viime viikon alussa kurkkua alkanut karhennella (ja jälkikäteen ajatellen se kurkkukipua edeltänyt viimeinen lenkkikin oli kulkenut kumman tahmeasti). Pari päivää onnistuin välttelemään ajatusta flunssasta eräänlaisen henkisen kädet korvien päällä en kuule mitään LALALALALAA -metodin avulla, kunnes oli pakko nöyrtyä nessupaketin äärelle.
Näin ollen en ole viimeisen viikon aikana päässyt juoksemaan kertaakaan, mikä ei tietenkään ainakaan paranna edellytyksiäni juosta omaa vauhtiennätystäni kolmen viikon (kolmen!) päästä koittavassa Midnight Runissa. Siitä huolimatta olen ollut yllättävän rauhallinen (sitä yhtä PT:lle lähetettyä aavistuksen paniikinomaista sähköpostia lukuunottamatta). Ehkä juoksutauko virkistää mieltä, ehdinhän juosta jo 10 viikkoa putkeen. Toivotaan, että pääsen pian takaisin lenkkipolulle!
Sitä odotellessa pari uutta lajia lajihaatelistalle:
Laji 20: soutu!
– Voitko nyt ottaa kuvan kun mä soudan? Miltä näyttää?
– No just siltä, ettet ole koskaan aiemmin soutanut.
– Mitä!? Oon mä soutanut ennenkin! Ota nyt se kuva niin päästään tästä.
Mä NIIN olen soutanut ennenkin. Nuff said.
Laji 21: Stand Up Paddling eli suppailu!
– Voikohan siellä kastua? Mietin että mitä laittaisi päälle… Tekstaili sisko juuri ennen sup-tuntiamme.
– No kai siellä voi, mä laitan jotkut urheiluvaatteet, vastasin ajatellen lähinnä että melasta saattaa tippua pari pisaraa vettä ja laudalle noustessa pitää varmaan kahlata veteen. Oikeasti ei tullut pieneen mieleenkään, että saattaisin vaikka tippua laudalta. Arvaatte varmaan, mitä kävi… Onneksi molskahdusta todistamassa oli siskon ja erittäin huvittuneen sup-opettajan lisäksi vain pari Rajasaaressa uimareissulla ollutta koiraa ulkoiluttajineen.
Kylmästä kyydistä huolimatta tykkäsin suppailusta ihan älyttömästi! Jos vaan millään ehdin, täytyy laudalle päästä toisenkin kerran vielä tämän kesän lämmöillä. Lajissa yhdistyy mukavalla tavalla leppoisuus, kajakkimelonnasta tuttu veden läheisyys (tällä kertaa erittäin kirjaimellisesti) ja hyvä keski- ja ylävartalotreeni. Ensi kerralla laitan ehkä päälle jotain vielä paremmin vesilajeihin sopivaa kuin puuvillaisen hupparin.