Viime viikolla nappasin kaksi uutta lajia lajihaastelistaani, molemmat vielä samana päivänä. Kumpikin lajeista oli siinä mielessä yllättävä, että en ollut suunnitellut niiden poimimista listalleni enkä varmaankaan olisi lähtenyt itsenäisesti niitä kokeilemaan – mutta kun tilaisuus kerran tarjoutui, niin mikäpäs siinä!

Ensimmäinen uutuuslaji eli laji 15 oli kick biking, suomeksi ehkä potkupyöräily. Sitä harrastetaan potkulaudan ja polkupyörän risteytyksen näköisellä menopelillä – itselleni se oli aiemmin tuttu kotikulmieni lasten kulkuneuvona. Vekottimessa on siis kaksi pyörää, joiden välissä seisomalauta, sekä ohjaustanko jossa käsijarrut.

Potkupyöräily olikin hauskaa touhua! Ryhmämme potkiskeli maantien laitaa pitkänä letkana, ja ainakin me etujoukoissa pääsimme välillä kokemaan suoranaista vauhdin hurmaa (ja jännitystä, kun vastaan tuli rekka). Haastavinta oli potkujalan vaihto lennossa, sitä joutui hiukan treenaamaan ennen kuin se alkoi sujua luontevasti ja ilman hienoista paniikkia. Nopeasti potkuttelu alkoi kuitenkin kulkea. Mikä parasta, kick biking kävi myös varsin hyvästä jalka- ja pakaratreenistä.

Laji 16 oli – tättärää – sauvakävely eli trendikkäämmin Nordic walking. Kyseessä ei ollut ensikosketukseni lajiin, enkä olisi arvannut sen päätyvän listalleni. Mutta niin vain painelimme sauvat käsissä metsätietä pitkin menemään. Kieltämättä sauvoista sai hyvän lisätehon kävelyyn, kun ylä- ja keskivartalo aktivoituivat. Sauvakävely on muuten tekniikkalaji: ensikertalaisen kannattaa vaikka googlettaa muutamia vinkkejä, jotta saa varmasti täyden hyödyn irti lisävarusteista.

Pakko tunnustaa, että suhtauduin aluksi epäileväisesti niin kick bikingiin kuin (tai etenkin) sauvakävelyyn. Molemmat osoittautuivat kuitenkin oikein kelpo lajeiksi niin teho- kuin hauskuusmielessä, ja jouduin jo lenkkien aikana korjaamaan asennettani.

Suosittelen lämpimästi erityisesti kick bikingin testaamista – ja toki perisuomalaista sauvakävelyäkin kannattaa kokeilla edes kerran elämässään! 😉