Paluu salille

Kas näin! Lopetin jahkailun ja vetkuttelun ja marssin viikonloppuna SATS-Elixian tiskille. Yksi jäsenyys, kiitos! Aika oli kypsä, syksyn sali- ja muu liikuntakyllästyminen oli muisto vain, ja kuikin malttamattomana sopimustani rustaavan työntekijän selän takana aukeavaa, uutuuttaan hohtavaa salia. Ihan selvästi painot siellä jo huutelivat nimeäni ja jumppasalin lattia kutsui tossujani.

Palasin tuttuun ja turvalliseen, ennen lapsen saamista olin nimittäin SATSin jäsen kymmenisen vuotta. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Vauvavuodeksi laitoin homman jäihin epäillen, ettei aika tai kiinnostus venyisi riittävän moneen viikkokäyntiin oikeuttamaan tuota kuukausimaksua, ja oikeassa olin. Mutta nyt tuntuikin sitten sitäkin mukavammalta palata!

Vuoden aikana oli tapahtunut muutama positiivinen muutos. SATS on yhdistynyt Elixian kanssa (tarkoittaa tietysti useampia keskuksia, hurraa!) ja tuntilistaan oli tullut lisäyksiä. Kiireisen mamman kiinnostuksen herättivät erityisesti 21 minute body ja puolen tunnin Kettlebell. Näkyipä tuntilistalla olevan tätä nykyä myös astangajoogaa, täytyy ehkä ihan mielenkiinnosta käydä kokeilemassa se SATSillakin. Ihan ensin menin kuitenkin vain salille, jonne säntäsin lauantai-iltana heti kun mies kotiutui työmatkaltaan. Siitä todisteena ”hehkeä” saliselfie. Kivaa oli!

Olen muuten toipunut yllättävän hyvin siitä sunnuntaisesta kahvakuulatunnista. Eilen kolotti ja jomotti vähän joka puolelta, mutta tänään tilanne on jo selvästi parempi. Hiukan yllättäen näin, yleensä kakkospäivänä lihaskivut ovat mun kohdalla pahimmillaan. Tarkoittanee siis sitä, että ensi kerralla pitää ottaa isompi kuula! 😉 Ja ihan ehdottomasti täytyy ottaa mukaan salihanskat ja rannetuet – nyt tunnista on muistona muutama mehevä rakkula kämmenissä ja mustelmat ranteissa. Mutta oli ihan hullun hauskaa, menen varmasti uudelleen.