Ruuhkaviikot

”Sulla on nyt aika monta rautaa tulessa”, totesi ystäväni tässä eräänä päivänä pari viikkoa takaperin. Oikeastaan vasta silloin havahduin siihen, että juu, onhan tässä nyt tosiaan kaikenlaista tekeillä. Yhtäaikaa, tietenkin. 

Kaiken perustana on tietenkin töiden aloitus ja se kaaokseen uuteen arkeen sopeutuminen päiväkodin viemis- ja hakemishässäköineen, kiireisine aamuineen ja ohikiitävine iltoineen.

Sitten tuli rakkaiden ystäviemme ihanaakin ihanammat häät, joissa minä pääsin kaason tehtäviin ja mies hääri bestmanina. Kunniarooleissamme tietysti järjestelimme polttareita ennen häitä ja puuhasimme puheita sekä muita pieniä järjestelytehtäviä. Kaikki huipentui viime viikonloppuna merellisissä maisemissa tanssittuun hääjuhlaan, jonka jälkeen suuntasimme jatkojen kautta miehen kanssa hotellihuoneeseen nukkumaan. Olipahan muuten ensimmäinen kerta, kun olimme kaksin yötä poissa lapsen luota. (Kieltämättä aamulla herätessä oli vähän sellainen ei ikinä, ei ikinä enää -fiilis – mutta kyllä se hauskuus oli pienen päänsäryn arvoista!)

Kirsikkana kiirekakun päällä onkin sitten muutto. Mainitsin joskus keväällä täällä bloginkin puolella, että etsimme uutta kotia, ja nyt sellainen on löytynyt. Matkaa uudelle asunnolle on vain pari sataa metriä, joten tytön päiväkoti ja muut ympyrät säilyvät samoina kuin ennenkin, mikä oli meille tärkeä juttu tässä elämäntilanteessa. Lisäksi saamme sen yhden kriittisen huoneen lisää, eli jatkossa myös me aikuiset saamme nukkua yömme makuuhuoneessa! Tällä hetkellä nimittäin majailemme olohuoneessa, kun tyttö on vallannut meidän entisen makuuhuoneemme kokonaan itselleen… 

Niin odotettu kuin uusi koti onkin, tuntuu perjantaina tapahtuva muutto vielä todella kaukaiselta ja aika stressaavalta. Meidän ja muuttoauton välissä on nimittäin tällä hetkellä vielä turhan monta pakkaamatonta muuttolaatikkoa.

Kiirettä on siis pitänyt, vaikkakin kivojen asioiden parissa: töissä on kivaa, häissä oli ihanaa, muutto on todella jees. Saisipa jostain vain ostettua lisätunteja vuorokauteen! Positiivisena tulemana on kuitenkin ainakin se, että flunssan pahin kärki tuntuu pelästyneen tiukkaa aikataulua ja kaikonneen. Kohta ehkä siis pääsisi ihan lenkillekin – jos vaan ehtisi! :D

Mitä teidän viikkoon kuuluu?