Virhe

DSC00834.JPG

Kävi niin, että siirsimme tytön nukkumaan pinnasängystä lastensänkyyn. Ja niin… ei olisi ehkä vielä kannattanut.

Oli eräs episodi, kun tyttö kiipesi omin avuin lattialta pinnasänkyynsä. Hän ei osoittanut erityistä kiinnostusta toistaa temppua säännöllisesti, saati pyrkiä pois sängystä itse. Silti me yli-innokkaat vanhemmat heti terhennyimme ja laitoimme tilaukseen matalalaitaisen lastensängyn. Odoteltuaan muutaman viikon paketissaan sänkymme alla se vihdoin myös koottiin ja otettiin käyttöön. Siitäpä se alamäki sitten alkoikin.

Meillä ei ole koskaan nukuttu erityisen hyvin. Yöheräilyjä tuli säännöllisesti vielä pitkälle tytön toiseen ikävuoteen, ja ihan liian usein aamuvirkku lapsosemme herää kukonlaulun aikaan. Yksi asia meillä on kuitenkin unihommissa onnistunut: nukkumaan meno. Iltasadun ja -laulun jälkeen ei ole tarvinnut kuin nostaa piltti petiinsä, toivotella hyvät yöt ja poistua huoneesta. Lähes poikkeuksetta lapsi on jäänyt sänkyynsä tyytyväisenä, ehkä jutellut tai lauleskellut vielä hetken itsekseen, ja nukahtanut sitten itsenäisesti.

DSC00838.JPG

Vaan eipä enää. Turvalaidasta huolimatta uudesta sängystä nimittäin pääsee varsin helposti pois, minkä näppärä naperomme keksi tietysti välittömästi. Uuden sängyn saapumisen jälkeen illat ovatkin sitten olleet aikamoista hulinaa. ”En nuku!” tyttö ilmoittaa, ja kipeää pois sängystään kerta toisensa jälkeen. Välillä ilkikurisesti virnistellen, välillä itkua tuhertaen, mutta aina yhtä päättäväisesti. Pahimmillaan nukutin tyttöä eräänä iltana 1,5 tuntia. (Mies oli omissa menoissaan ja olin suunnitellut leppoisaa Downton Abbey -hetkeä – arvatkaa, jaksoinko katsoa enää yhtään jaksoa sitten, kun tyttö viimein nukahti.)

Sängystä karkailevan lapsen kanssa olo on ollut aika avuton. Kun lasta ei voi väkisinkään sängyssä pitää, jää ainoaksi vaihtoehdoksi palauttaa hänet sänkyyn uudelleen ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Kaikista ärsyttävintä on, että tyttö tuntuu taistelevan minua vastaan vielä enemmän kuin isäänsä, jolla on nukutukseen uudessa sängyssä jo suhteellisen hyvä ote. Oikeasti odotan jo kauhulla sitä, kun mies lähtee pian työmatkalleen useammaksi yöksi – miten me oikein selvitään?

DSC00841.JPG

Yöheräilyjä on ollut myös jonkin verran. Ei kauhean paljon, mutta enemmän kuin pinnisaikoina. Onneksi useimmiten tyttö ei ole pyrkinyt pois sängystään keskellä yötä, lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, jolloin valvoimme hänen kanssaan kaksi tuntia keskellä yötä, yrittäen saada häntä takaisin omaan sänkyynsä. Sanomattakin lienee selvää, että myös aikaiset aamuheräämiset ovat jatkuneet vanhaan tyyliin. Aikamoisen väsyneissä tunnelmissa siis mennään tällä hetkellä koko perhe.

Jos nyt saisin valita uudelleen, en todellakaan vaihtaisi tyttöä pois pinnasängystä ennen kuin on ihan pakko, tai sitten kun hän alkaisi itse haikailla ”ison tytön sängyn” perään. Mietimme jo siirtymistä takaisin pinnasänkyynkin, mutta aiomme nyt kuitenkin vielä antaa naperolle totutteluaikaa. Uutta sänkyä on kehuttu ja hehkutettu, ja tyttö tuntuu olevan siitä aika ylpeä. Hän myös viettää siellä mielellään aikaa – paitsi yöllä, tietenkin!

DSC00840.JPG

Itse sängystä ei muuten ole juuri mitään valittamista. Se on kotimaisen Unipuun Jatkopuu-sänky, jota saa siis jatkettua lyhimmästä 140 cm mitastaan aina aikuisellekin sopivaan 200 cm saakka. Harkitsimme pitkään Muuramen Jollaa, mutta päädyimme kuitenkin tähän kukkaroystävällisempään versioon, kun se vielä sattui Vepsäläisen aleen juuri sopivaan aikaan.

Meidän Jatkopuumme on varustettu erillisellä turvalaidalla – ja sepä onkin ainoa marinan kohteeni koko sängyssä: turvalaidan kiinnitysraudat ruuveineen jäävät mielestäni vähän hassusti töröttämään turvalaidan sisäpuolelle. Jouduin oikein soittamaan saman sängyn omistavalle ystävälleni, että kuuluuko ne oikeasti asentaa niin  (no, eivät kai ne ulkopuolellekaan voi jäädä…). Ainakin meidän vilkkaasti pyörivä mukelomme kolistelisi niihin päätään tämän tästä, joten päädyin lopulta vuoraamaan koko turvalaidan yhdellä ylimääräisellä peitolla, ja se on epäesteettisyyttään lukuunottamatta ollut ihan hyvä ratkaisu.

Muuten olen ollut sänkyyn tyytyväinen – se vaikuttaa laadukkaalta ja simppeli muotoilu miellyttää silmää. Nyt kun vain saisin vielä sen lapsen nukkumaan siinä…

Nyt on siis hyvät neuvot kalliit! Kaikki vinkit ja kokemukset taaperon nukuttamiseen ja omassa sängyssä nukkumiseen liittyen ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kommentit (13)
  1. CityÄippä
    20.3.2016, 17:28

    Meillä lapsen pinnasängyn reunan irrottamisen jälkeen (sänky oli meidän parisänkyä vasten mutta ilman yhtä laitaa) isoimmaksi ongelmaksi muodostui päiväunet – reilun vuoden ikäinen lapsi oli aikaisemmin tottunut nukkumaan vaunuissa mutta kun muutimme ulkomaille, oli pakko tottua nukkumaan sisällä. Me päädyimme tekemään onnistuneesti niin, että päiväunirutiinit hoidettiin ensin ja lapsi laitettiin omaan sänkyyn ja perässä ovi kiinni. Tietenkin nopeasti tyttö kiipesi sängystä pois ja kitisi oven takana. Ensimmäisillä kerroilla laitoimme takaisin sänkyyn ja kerroimme ettei tässä ole vaihtoehtoja – on nukuttava. Muutaman päivän päästä ovi ei edes auennut vaan vain sanoimme toiselta puolelta että on aika nukkua. Muutaman kerran lapsi selvästi vaelteli huoneessa (jossa ei siis ollut leluja) ja nukkui kokolattiamatolla lattiallakin muutaman kerran oven takana. Mutta viikon jälkeen viesti oli mennyt perille, nukkumaan mentäessä kivointa itselleenkin on jäädä sänkyyn odottamaan nukahtamista ja sen jälkeen lapsi ei sängystään poistunut vaan nukahti omia aikojaan. Vaati siis kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, mutta sama sääntö kuin muuallakin – sääntö on sääntö ja poikkeuksia ei ole. Varmasti lapsesta olisi ollut hauskaa karata sängystä sata kertaa ja antaa meidän kantaa sinne takaisin, mutta emme halunneet antaa tälle edes mahdollisuutta.

  2. Apua, mä oon niiiin miettiny että mitä siitä tulee, kun on sängyn vaihdon aika! Nyt tyttö jää hyvillä mielillä nukkumaan, mutta kai se nyt on sen ymmärtänytkin, ettei sieltä omin avuin pääse pois, että parasta vaan nukkua aamuun asti :D Välillä se yöllä herää ja haen hänet meidän väliimme loppu yöksi, mutta mitäs sitten kun tyttö nukkuu sängyssä, josta pääsee itse pois? Haahuileeko se täällä ympäri taloa, kun me koisataan toisessa huoneessa?! :D
    1. Joo suosittelen vaihtamaan vasta sitten kun on ihan pakko… 😀 

      Meillä jos tyttö herää yöllä, hän todellakin tekee sen tiettäväksi meille vanhemmille… Tai tarkemmin ajatellen, mistä minä tiedän haahuileeko hän ympäri kotia meidän nukkuessa! 😉 Tuskinpa kuitenkaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *