Maijan kanssa olimme alunperin suunnitelleet kaamosajan hiihtovaellusta Hossaan tai muualle pohjoiseen. Vielä pari viikkoa ennen lähtöpäivää ei ollut varmuutta olisiko missään päin pohjoista lunta riittävästi. Löysin sattumalta jutun lähes 30 kilometriä pitkästä Joutsijärven retkeilyreitistä. Sinne haluisin heti lähteä, koska sieltä löytyi autiotupia, reitti oli ympyräreitti ja minulle oli vielä kohtuullisen matkan päässä. Vaihdoimme suunnitelmaa. Hiihto vaihtui kävelyyn, ahkio rinkaksi, kohde muuttui Hossasta Ulvilaan ja retkiremmiin liittyi vielä Mia. Oikeastaan ihmettelen miksi lähteä lomalle ulkomaille kun vähintäänkin yhtä hyvät kiksit saa patikoinnista Ulvilassa. Bussilippukin maksoi vaivaiset 6 euroa etukäteen ostettuna.
Saavuimme autolla Tammen leirikeskuksen parkkiapaikalle iltapäivästä. Lähdimme kulkemaan selkeästi merkittyä reitti Joutisjärven ympäri vastapäivään. Järvenpinta oli jo ohuesti jäätynyt ja kosteus oli härmistynyt puiden pinnalle. Tarkoituksena oli olla ensimmäinen yö Kulhan laavulla, minne oli matkaa 8 kilometriä. Olimme varmoja ettei suurta yleisöryntäystä tulisi marraskuun loppupuolella keskellä viikkoa, joten lähdimme rohkeasti matkaan ilman majoitetta. Perillä laavulla olimme neljän aikaan illasta, joten ilta puuhasteluun jäi ruhtinaalisesti aikaa. Maija sissinä päätti mennä pulahtamaan hyiseen veteen. Lämpötila oli nollan jommalla kummalla puolella ja minulla alkoi soida päässä JVG:n ”kyllä täällä tarkenee”.
Ilta kului mukavasti nuotion lämmössä istuen, ruokaa laittaen ja jutellen. Kulhan laavu oli oikein sopivan kokoinen kolmelle. Meille jäi vielä tilaa levitellä omat tavaramme. Kello oli 18.45 kun olimme jo kaikki pujahtaneet omiin makuupusseihin, jotta pysyisimme lämpiminä. Juttelu jatkui kuitenkin vielä jonkin aikaa. Olimme haltioissaan hiljaisuudesta, täydellisestä pimeydestä ja raikkaasta ulkoilmasta. Yön nukuimme kaikki lämpimästi talvimakuupussiessa, eikä kenenkään tarvinnut palella. Aamulla heräsimme kahdeksan aikaan lumiseen maisemaan.




Seuraavana päivänä patikoimme suunnilleen samanlaisen matkan reilut 8 km Sisälmystenlahden autiotuvalle. Päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, vesi- ja räntäsadetta. Metsä antoi meille hyvän suojan myrskyltä ja patikointi päivä osottautui paljon oletettua paremmaksi. Sisälmystenlahden autiotupa on neljän hengen pieni autiotupa. Laverit ovat kahdessa tasossa L-kirjaimen muotoisesti. Kaksi lavereista ovat aika lyhyitä, joten yhtään pidempi henkilö ei mahdu nukkumaan jalat suorana. Mökissä on varaava kamiina. Tällä kertaa liiterissä oli märkiä 10 päivää aikaisemmin kaadettuja puita. Niillä emme saanet tupaa lämmitettyä kuin +11 asteiseksi, mutta se riitti meille hyvin.




Edellisen päivän saimme patikoida kaunissa lumisessa metsässä. Toisen yön aikana lumi oli kuitenkin jo sulanut pois. Kolmas ja viimeinen vaelluspäivä olikin matkallisesti pisin yli 10km.


Matka jatkui Sisälmystenlahden autiotuvalta kohti Tuurakangaan autiotupaa ja siitä edelleen muutama sata metriä Isosuntin venelossille. Olimme varmistaneet ennen reitille lähtöä, että kahden vedenylistyspaikan lossit olisivat käyttökunnossa. Ensimmäisen vedenylistypaikan keskelle oli kuitenkin kasvanut saari ja ihmettelimmekin miten se on mahdollista sillä lossin piti olla kunnossa. Meillä oli iso ongelma miten veneen saisi hinattua vastarannalle. Saari oli sen verran upottava ettei sinne voinut nousta seisomaan vetämään venettä saaren yli. Saaren reunalla kasvoi muutama pajupuu, mikä esti veneen hinaamista vaijerilla vastarannalle. Olimme ihmeissämme miten pääsisimme toiselle puolelle. Olimme jo 2 päivää taittaneet matkaa Tammen leirikeskukselta, eikä takaisin palaaminen houkutellut. Joku meistä kolmesta retkeilijästä keksi, että on palattava takaisin muutaman sadan metrin päässä olevalle autiotuvalle ja haettava saha, jotta saamme puut sahattua poikki. Kun puut oli kaadettu, saimme hivutettua veneen vaijerin puun tyven ylitse ja vedettyä itsemme vastarannalle. Heti retken jälkeen Maija otti yhteyttä retkeilyreitin huoltoon ja selvisi, että huolto oli tarkastanut 10 päivää aiemmin reitin kunnon ja tämän jälkeen saaren oli täytynyt ajelehtia vaijerilossin kohdalle. Saaren matka oli tyssännyt vaijeriin, johon pajupuut olivat jääneet kiinni. Sen verran outo tapaus oli, että pääsimme myös Ulvilan sanomiin.

Joutsijärven upea retkeilyreitti sopii hyvin 2-3 yön patikointi kohteeksi. Ison plussan reitti saa siitä, että se on ympyräreitti. Valitettavan harva merkitty reitti alkaa ja päättyy samaan pisteeseen, jolloin joutuu järjestelemään kuljetuksia, jos on saapunut autolla kohteeseen. Reitti on selvästi merkitty vain kahdessa kohdassa harhailimme suunnan kanssa. Reitillä on paljon pysähdyspaikkoja; tulipaikkoja, laavuja ja autiotupia. Tasaista telttapaikkaa on vaikea löytää, joten yöpymiseen soveltuu paremmin riippumatto, tarppi, laavut tai autiotuvat. Tällä kertaa ainakin puita oli vähän käytettävissä ja olivat myös märkiä. Korkeuseroja ei ole paljon, joten reitti on fyysisesti helpohko.
Muita retkeilijöitä emme tavanneet kolmen päivän aikana. Meiltä jäi näkemättä reitin pohjoispään silmukkaosio, sillä pimeä tuli niin aikaisin, ettemme ennättäneet sitä kiertää. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Kustaan savupirtti ja Korsu, mitkä ilmeisemmin soveltuvat myös yöpymiseen. Lisäksi rakennuksilla on oma historiansa. Lämpimästi voin suositella reittiä.