Ruskea on alkanut hiipiä salakavalasti kotiini. Vielä vuosi sitten vihasin koko väriä. Nyt jopa terassin vanhan sohvan oudon ruskea sävy on alkanut miellyttää minua oudolla tavalla. Mikä on vialla?  

  Nappasin tänään itsestäni vahingossa päivänasukuvan (viimeinen kuva). Sitten oikein yritin ottaa kuvaa itsestäni, mutta se on kamalan vaikeaa…   Mukana olleista laukuista oli paljon helpompi ottaa kuva. Kengät ostin keväällä Hulluilta Päiviltä. Ne eivät ole kesällä käytössä kuluneet. Toivottavasti käyttöä tulee alkavana syksynä.

  Ei, vaan japanilaisessa puutarhassa. Äidin ja tyttären yhteinen ”asukuva”. Tytöllä on kypärä päässä, koska oltiin opettelemassa pyöräilyä.

  Ihana rauhallinen ilta. Kävelyllä yksin omien ajatusten kanssa. Valmiina uuteen viikkoon. PS: Ihanaa kun jotkut rohkenevat kommentoimaan blogiani. Sekin ilahduttaa. Kiitos!

Tänään vanhassa kaupungissa vietettiin perinteistä pihakirppispäivää.    Tämän peilipöytäkaunokaisen olisi saanut omakseen viidelläkympillä. Vaatteita, tavaraa ja asiakkaita oli liikkeellä paljon.   Paras löytöni oli 50-lukua henkivä puhelinpöytä, 12e. Yllä olevan rottinkipöydän osti sisko, 3e.   Nälkäisille ja janoisille löytyi toinen toistaan söpömpiä kuppiloita.  

  Kaikenlaista kivaa silkki- ja lahjapapereista paperinauhoihin ja -pusseihin löytyy nyt myös Ikeasta. Ja kivoja teippejä kanssa.  

  En voi sanoa, etten kadu mitään. Kadun montakin asiaa. Yksi juttu, jota olen katunut jo monta vuotta, on että jätin Antiikkimarkkinoilla vastaan tulleen Bertoian Diamondin kotiuttamatta. Voi miksi!!???!!! Jollain sellainen on www.alvhemmakleri.se

  Jääkaapista löytyi sosekeiton ainekset.   Sekaan pari kasvisliemikuutiota ja ruokakermaa. Päälle raejuustoa. Täydellinen sadepäivän ruoka.  

Tilasin MrsJonesilta oman Alphabetsini. Koosta tulee mun kässäkassi.

  Vapaapäiväläiset olivat hakeneet lounaaksi nepalilaista, jota oli jäänyt nälkäiselle työläisellekin. Ravintola Pokharan kasvisruoat ovat herkullisia.