Hetki tässä.

Elonmerkkejä. Pieniä, pulleita ja pehmeitä pajunkissoja, jotka kertovat tulevasta auringosta ja lämmöstä. Ja minä yritän taas jo rynnätä sinne tulevaisuuteen.

Päivät kulkevat nauhana eteenpäin ja aivan liian harvoin pysähtyy hetkeen. Siihen missä ollaan tänään. Nauttimaan siitä, että olemme terveitä, meillä on koti ja ruokaa. Meillä on toisemme.  Kiitos!