Selittelyn makua

 

Keskiviikon kootut kuvat, kirjoitin otsikoksi. No, ei nää kyllä kaikki oo tältä päivältä, ajattelin heti. Lähipäiviltä kuitenkin, yritin vakuutella itselleni. 

On se vaan kumma, miten sitä pitää selitellä ja perustella kaikkea. Sille miksi joku on jäänyt tekemättä tai joku toinen on tullut tehtyä tai jotain on sanonut tai ajatellut sanoa tai jäänyt sanomatta tai ja tai ja tai. Selityksiä löytyy. Väsyttää. Nyt mulla ei oo mitään muuta selitystä kuin että mulla on ihan liikaa kaikkea elämässä yhtä aikaa.