Miksei se jo tipu?

Seuraa melkoista valitusta, mutta kun olen turhautunut.

 

 

Mikä siinä on, että kroppani vaan ei suostu luovuttamaan ylimäräisiään? Miksi tuntuu, että niin hemmetin monet muut näkee huomattavasti vähemmn vaivaa, mutta silti onnistuu karistamaan kiloja merkittävästi nopeammalla tahdilla?

Kyllä, suunta on ollut laskujohteinen, mutta alan kyllästyä siihen, että aina, kun paino hivuttautuu vähän alemmas, alkaa se taas vekslata edes takaisin yhden kilon väliä. Miksei se voi vain mennä tasaisen varmasti alas?

Mielestni teen kaiken oikein. Syön paremmin kuin koskaan ennen, pidän ruokailuvlit tarpeeksi lyhyinä, liikun paljon ja monipuolisesti. Mutta ei.

Yritän pysyä positiivisena ja tiedän, että muutosta on tapahtunut, mutta satun juuri olemaan kiikunkaakun siinä rajoilla, että pääsen alempaan kymmenlukuun. kymmenlukuun, jota en ole muistaakseni vaa’assa nähnyt sitten lukioiän. Joten alan olla hieman kärsimätön.

Miten kehon voisi säikäyttää niin, että painokin alkaisi tulla alas? Onko kellään hyvää niksiä jumituksen purkamiseen?

Oh well, pitää kai vain psukea eteenpäin ja muistaa tällaisia viisauksia:

 

 

~ K