Voi rouva Runeberg, minkä teit

Helmikuu on linjojaan ja syömisiään vahtivalle vaarallista aikaa. Ulkona on usein niin kylmä, ettei kotoa poistuminen houkuttele ja lisäksi kuukauteen on ympätty peräti kaksi ”juhapyhää”, joihin liittyy aivan kuin lisäkiusana omat perinteiset leivonnaisensa: runebergintorttu ja laskiaispulla. (nykyään nuo mokomat tosin tuodaan kauppoihin houkutukseksi jo tammikuun puolella)

Useinhan nuo kaksi herkkua asetetaan kilpailuasemaan. Kumpi on parempi?  Itse kuulun siihen vähemmistöksi tuntuvaan ryhmään, joka liputtaa runebergintortun puolesta. Mutta argh, normikokoinen torttu saattaa olla jopa yli 400 kalorin pommi. Ja kyllä, kaloreita voisi vähentää jättämällä osan syömättä, mutkunmutkun siinä yläosassa on hillo-osa ja alhaalla se ihana, kostea punssiosuus… Pitkittäinkin voisi puolittaa, mutta toisaata, se pilaa jotain olennaista perinteisen eivonnaisen nautinnosta. Ainakin minusta.

 

Kuva: Myllyn Paras

 

Siispä olen tehnyt pyhän päätöksen. Saan syödä yhden runebergintortun ja teen sen seremoniallisesti oikeana päivänä, eli ensi sunnuntaina. Syön muuten päivällä kevyesti, että torttu mahtuu hyvin mukaan. Ja jos mahdollista, lisään hetken erityisyyttä nautiskelemalla herkkuni vaalilähetyksiä katsoen.

Laskaispullat voin jättää muille. Teolliset pullat ovatkin yleensä kuivia pettymyksiä. Tosin tämän päätöksen voin vielä hyvilä mielin pyörtää, mikäli joku tarjoaa minulle ihan itse tehtyjä laskiaisherkkuja.

Muistakaa myös hemmotella itseänne, se on trkeää mielenterveydelle ja motivaatiolle.

 

 ~ K