Ihana tärinä

Se fiilis, kun on taas boostia treenata niin, ett raajat tärisee jälkikäteen.  (hyväläl tavalla rasituksesta, ei huonosta olosta)

Ja tänän oli vielä se päivä, kun oivalsin salilla smith-laitteen parhauspotentiaalin. Aiemmin se on ollut lähinnä pelottava häkkyrä, mutta kun alkoi kyykätessä kaivata lisää painoa, mutta tasapaino alkoi horjua, niin otin itseäni niskasta kiinni ja otin sen helvetinhäkkyrän haltuuni.

Taidan olla rakastunut. 

Jos kerran tuo takapuoli tuntuu olevan se treenille vastaanottavaisin osasto, niin saamansa pitää ja se tuntukoon (ja näkyköön) sitten, nih.

Tosin pahoin pelkään, että portaiden nouseminen on huomenna vähän tuskaista.

Tämä oli taas niitä päivä, kun tunsi olonsa ihan supernaaraaksi. Lisää näitä.

 

 

~ K