Lenkkeilijän nastarenkaat
Hoo, olen palannut, kun olisi oikein asiaakin. Tänne kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun jutut olisi veivannut sitä samaa ”Vää, miksi paino ei putoa?”-voivotteluihin. Eli megajumi on päällä edelleen. Jos joku haluaa tarjota mulle personal trainerin, niin hihkun ilosta ja rutistan sen henkilön lyttyyn.
Toisalata olen todennut, että peilikuvassa muutokset ovat sentään jatkuneet. Ja se on hyvä, I take what I get. Jotenkin maagisesti mun kroppa näyttää tiivistävän olemassa olevaa massaansa.
Anyways, olihan tässä oikein ideakin. Kun tässä jo ennen lumentuloa lenkkeillessäni vedin yhdessä ainoassa liukkaassa täplässä itseni näyttävästi pyllylleni, päätin näyttää arktisille olosuhteille keskisormea ja oikeasti taistella vähän vastaan. Tänä vuonna en jättäisi lenkkeilyä vähemmälle talven vuoksi vain siksi, että pinkkimustien kiitureideni pohjia ei ehkä ole suunniteltu talviolosuhteisiin. Kun tällä hetkellä ei ole edes mahdollista panostaa mihinkään megatyyriisiin superpitäviin gore-tex-unelmiin, joissa on pohjan sisään tarvtatessa piiloon taitettavat piikit pohjissa, tein köyhän naisen ratkaisun – hankin kenkiin nastat. Kyllä, juuri sellaiset rapisevat irrotettavat mummopiikit.
Tänään pääsin laittamaan nuo 15 euron Icerunner-liukuesteeni ultimaaliseen testiin, eli kävin kokeilemassa kaikenlaisia pintoja niin jäisestä jalkakäytävästä umpihankkeen tallautuneisiin mäkiin. Alkulämmittely hoituikin sillä, että kiskoi nuo uudenjäykät kumihärpäkkeet kenkien päälle, ei ollut nimittäin mikään helppo homma.
Tässä kuitenkin vähän plussia ja miinuksia
+ Jo kävellessä huomaa tuntuman maahan olevan selvästi tukevampi
+ Juostessa askells on huomattavsti rennompaa, kun ei tarvitse jännittää tasapainon pitämistä ja samalla lihaksia niin paljoa.
+ Pito on oikein hyvä auratuilla teillä ja pehmeämmällä lumipinnalla
+ Vaikka moisten remmien ajattelisi olevan ennen kaikkea rumat, niin ainakin omiin kenkiini nuo mustat remmit sulautuivat niin, että niitä tuskin huomasi.
+ Nastat eivät ainakaan ekalla kerralla näyttäneet kuluvan ollenkaan ja jälleenmyyjillä on saatavilla myös vaihtonastoja
– Ihan sileällä jäällä nuo eivät pelasta, eli sen verran askeliaan on yhä varottava.
– Ellei halua esim. alikulkutunneleiden kohdalla rapistella epämiellyttävästi asfaltilla, ptää reittejä suunnitella vähän tarkemmin.
– Ihan kovalla pinnalla tuntuma on vähän ikävä, mutta toisaalta eipä noilla ole tarkoituskaan lattioilla ja asfaltilla jatkuvasti painella
Kaiken kaikkiaan siis kelpo hankinta, joka helpottaa takuulla ainakin omaa liikkumista talven aikana. Viime vuonna olin jatkuvasti mustelmilla, kun olin vähän väliä ottamassa tuntumaa jäiseen tiehen.