”Must on tullu urheiluhullu”
En erityisemmin välitä Eppu Normaalista, mutta jostain syystä tuo ko. musiikkitekele alkoi soida mielessäni tänä aamuna. Jos nimittäin mentäsiiin muutama vuosi taaksepäin, vanha minä olisi ehkä hekotellut ivallisesti sellaiselle väitteelle, että minä olisin lauantaiaamuna jo ennen puolta päivää viettänyt lähes kaksi tuntia jumpassa JA salilla. Kyllä, salilla. Alan pikkuhiljaa voittaa kuntosalihäpeäni. En ole vielä saanut pälleni sääliviä ja huvittuneita katseita, jos silmäilen laitteen kyttöohjeita vähän pidempään. Itseasiassa suurimman osan ajasta en jaksa edes kiinnittää muihin huomiota. Paitsi tänään, kun ihailin vaivihkaa erästä supertimmiä kanssatreenaajaa ja hänen tekemisiään. Sen kropan eteen on tehty töitä.

Niin, kaiken tämän hullutuksen lisäksi minä vielä piru vie nautin siitä. Ja torstaina olin viellä sellaisella zumbatunnilla, että leijuin endorfiinipilvessä jälkeenpäin. Kyllä se tiataa olla enemmän niin, että kukaan ei synny likuntaa rakastaen, siitä pitä opetella pitämään. Minäkin opin rakastamaan jopa sitä juoksemista. Eikä siihen loppujen lopuksi mennyt edes niin kauan. Joten hop hop, liikettä jäseniin. Mitään ei saa aikaiseksi, jos sitä ei ensin aloita.

Olen pohtinut paljon sitä, missä menee sen oikean motivaation ja pelkkää puhetta-motivaation raja? Milloin tulee se hetki, että lupauksista ja sanoista siirrytään oikeasti tekoihin? Tiedän niin paljon ihmisiä, jotka aina hokevat, miten haluaisivat olla terveempiä, hoikempia ja paremmassa kunnossa ja lupailevat, että nyt alkaa kunto- ja terveyskuuri, mutta he eivät silti ole valmiita muuttamaan mitään elämässään. Kun tietyt herkut on vain niin hyviä ja liikunta niin epämiellyttävää ja aikaavievää. Tiedän tunteen, olenhan itsekin ollut vielä aiemmin tuossa tilanteessa. Nyt ero on valtaisa. Minun tarvitsi vain tajuta, ettei ole olemassa mitään ihmepilleriä, -nappulaa tai-kuuria, joka silmänräpäyksessä tekisi minusta hyväkuntoisen ja terveen. Siihen tarvittaisiin työtä, tarpeeksi aikaa ja ennen kaikkea omistautumista. Ja omistautuminen on sitä, että pitää ne terveet elämäntavat mielessä jatkuvasti. Vain sillä tavalla voi tehdä oikeita valintoja ja muutoksia. Tänäänkin totesin harkitessani uuden harrastuksen aloittamista, että eiköhän tässä vaiheessa nämä uudet liikuntaharrastukset ole etusijalla. Jos aion liikkua, sille pitä varata hieman tilaa elämästä.

Liikkukaa, syökää ja voikaa hyvin!
~ K