Pakkolepo

Olen jo pitkään miettinyt erilaisia juminpurkukeinoja ja harkinnut myös täydellistä liikuntastoppia yhtenä sellaisena. Olen kuullut monia kokemuksia siitä, että kun pitää pienen tauon liikunnasta, kroppa tavallaan herää ja on taas vastaanottavaisempi, jolloin myös painokin alkaa mennä toivottuun suuntaan, viimeistään sitten, kun liikunnan aloittaa uudestaan.

 Olen tainnut koko tämän vuoden liikkua sellaiset 5-6 kerta viikossa, eli pidempi lepo voisi ollakin ihan iheellinen. Mutta pirhana, kun eihän sitä malta tehdä. Liikuntamäärään on tottunut ja sitä myös pelkä, että mitä jos vaikutus onkin päinvastainen.

No, nytpä sitten joudunkin pitämään pakollisen pidemmän tauon. Viime viikonloppuna liikunta jäi, koska olin kotiseudull ystävän häissä, koko viikonlopun oli kaamea kiiree ja sitten, kun olisi ollut hyvä hetki lähteä lenkille, satoi kaatamalla. Takaisin kaupunkiin palatessa päälle iski heti perään vatsatauti ja kuume. Olo on niin heikko, että kauppakassin kantaminenkin itkettää.

Mutta katsotaanpas nyt, kuinka nämä muutama lepopäivä vaikuttaa. Raportoin havainnoista myöhemmin tänne.

 

tumblr_m7twzcpzow1qirfmwo1_500.png

 

 

~ K

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys

Ihana tärinä

Se fiilis, kun on taas boostia treenata niin, ett raajat tärisee jälkikäteen.  (hyväläl tavalla rasituksesta, ei huonosta olosta)

Ja tänän oli vielä se päivä, kun oivalsin salilla smith-laitteen parhauspotentiaalin. Aiemmin se on ollut lähinnä pelottava häkkyrä, mutta kun alkoi kyykätessä kaivata lisää painoa, mutta tasapaino alkoi horjua, niin otin itseäni niskasta kiinni ja otin sen helvetinhäkkyrän haltuuni.

Taidan olla rakastunut. 

Jos kerran tuo takapuoli tuntuu olevan se treenille vastaanottavaisin osasto, niin saamansa pitää ja se tuntukoon (ja näkyköön) sitten, nih.

Tosin pahoin pelkään, että portaiden nouseminen on huomenna vähän tuskaista.

Tämä oli taas niitä päivä, kun tunsi olonsa ihan supernaaraaksi. Lisää näitä.

 

tumblr_m5fuajaaar1ruwubno1_500.jpg

 

~ K

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli