Projekti: Uusi elämä
Päätin erottaa painonhallinta- ja terveysaiheet toisesta palstastani omaksi palstakseen, sillä noilla aiheilla on aivan omanlainen osa elämässäni ja se tarvitsee ja ansaitsee oman tilansa.
Se tavallinen tarina: Eräänä päivänä havahduin siihen, että elämntapani olivat menossa aivan väärään suuntaan. Söin vähän miten sattuu ja liikunta oli jotain, jota nyt vain oli joskus pakko harrastaa. Siis silloin kuin jaksoi ja huvitti.
Paino oli muuutaman vuoden ajan hivuttautunut hiljalleen yhä ylemmäs, mikä ei aiemmin juuri huolettanut. olin aina ollut hieman pyöreämmästä päästä, mutta tunsin silti olevani kaikinpuolin terve ja pystyin katsomaan peiliin suhteellisen tyytyväisenä näkemääni. Toki haaveilin olevani hiukan hoikempi. Kokeilinkin silloin tällöin pudottaa painoani kitudieeteillä ja käymällä välillä vähän lenkillä. Kun tulosta e tullut, turhauduin ja lopetin.
Sitten jotain tapahtui. En enää pitänyt siitä, miltä näytin valokuvissa. Kuvissa näkynyt ihminen ei vastannut sitä, millaiseksi tunsin itseni. Aloin myös huomata, että liian usein se joku ihana vaate jäi kauppaan, kun koot loppuivat kesken. Ymmärsin olevani oikeasti ylipainoinen. Kun vielä aloin avata silmäni ylipainon riskeille, päätös ole selvä: ottaisin itsestäni niskalenkin ja alkaisin viedä elämäntapojani parempaan. Tarkistaisin ruokavalioni kuntoon ja alkaisin etsiä sitä kuuluisaa liikunnan iloa. Muutos motivaatiossa oli selvä. Nyt tiedän, ettei ole olemassa mitään poppaskonsteja vaan tämä projekti tulisi olemaan pitkä. Muutokset eivät olisi hetkellisiä, vaan pysyviä. Ymmärsin, että en saavuttaisi terveyttä ja itseäni miellyttävää minää suhtautumalla asiaan puolitosissani, vaan tämä projekti olisi pakko pitää mielessä kaikkialla ja joka hetki., jokaikisessä tekemässäni päätöksessä.
En aio listata ylös edistymistäni ja tarkkoja mittoja säännöllisesti, koska en tahdo tehdä laihduttamisesta suorittamista. Minun on myöskin vaikea sanoa, kuinka paljon olen pudottanut tietyn ajan sisällä, koska en ole varma, mistä päivämäärästä painonpudotukseni alkaa. Sen verran voin sanoa, että onnistuin aiemmin pudottaa muutaman kilon ja tämän projektipäätökseni jälkeen pari lisää. Vyötärönmitasta on lähtenyt hiukan yli 7 cm, joista suurin osa parin viime kuukauden aikana. Näytän siis tällä hetkellä olevan vaiheessa, jossa edistyminen näkyy enemmän mittanauhassa kuin vaa’assa. Sukuvika, sanoo äitini. Meidän suvun vartalotyyppi ja aineenvaihdunta on kuulemma sellainen, että kroppa pitää tiukasti kiinni keräämästään saaliista ja painon putoaminen on hidasta. Mutta lisää asiaa tästä painon jumittamisesta ja sen purkuyrityksistä, liikunan ilon löytämisestä ja syömisistä tuonnempana. On aika laittaa tälle esittelylle piste ja toivottaa kaikki tervetulleiksi seuraamaan ja tsemppaamaan projektini etenemistä.
~ K