Ravinnon rentous

Söinpä äsken nautiskellen kahvitauolla ihanan, tuoreen munkkirinkilän. Ilman mitään katumusta tai tunnontuskia. Tämä kertoo jotain siitä filosofiasta, joka omaan elämäntaparemonttiini kuuluu: Joskus saa vähän herkutella, eikä se ole mitään repsahtamista.

Jos joskus syö jotain hyvää mieltäen sen repsahdukseksi, sortumiseksi tai muuksi vastaavaksi, vihjaa se ajatusmaailman olevan liikaa sitoutunut laihdutuskuuriin. Ja juuri sana kuuri on pannassa, kun halutaan tehdä pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Kuuri kertoo sinun olevan jossain välitilassa – ehkä jopa vaikeassa sellaisessa – jonka jälkeen voit taas jatkaa vanhaa linjaasi. Ei siis kieli kovinkaan vahvasta motivaatiosta.

Lisäksi kuurissa nimenomaan sattuu niitä repsahduksia. Ja kokemuksesta tiedän, että jos itse ajattelee repsahtaneensa, mieli antaa helposti luvan repsahtaa lisää. Vahinkohan on jo tapahtunut.

Tuo munkki ja sen kalorit eivät varmasti sotkeeneet tai kaataneet elämäntaparemonttiani tai painonhallintaani. Se vain muistuttaa siitä, miten tärkeää rento suhtautuminen ruokaan on.  Jos herkut keiltää itseltään täysin, motivaatio niihin tärkeisimpiin muutoksiin lopahtaa aika varmasti pian.

Sallikaa siis itsellenne myös niitä herkkuja.