Clouds of Sils Maria ei nimestään huolimatta ole mitään hentoista pilvihöttöä, vaan aika tujakkaa tavaraa. Olivier Assayasin (Carlos, Kesähetket) psykologinen draama on ennen kaikkea näyttelijöidensä taidonnäyte. Samalla Clouds, jos mikä, on naisten elokuva. Juliet Binoche on elokuvan itseoikeutettu kuningatar, mutta Kristen Stewart ja pienemmässä roolissa piipahtava Chlöe Crace Moretz eivät jää paljonkaan jälkeen. Stewart oli nainen paikallaan jo parin vuoden takaisessa On the Roadissa, mutta viimeistään nyt Twilight-mollaamisen voi lopettaa.

Stewartin Valentine toimii assistenttina Binochen Maria Endersille, joka saa kuulla näytelmäkirjailija-mentorinsa kuolleen matkalla yli Alppien tätä juhlistavaan gaalaan. Samalla Endersille tarjotaan roolia tämän 20 vuotta aikaisemmin kuuluisuuteen nostaneen kulttinäytelmän uusintaversiosta. Nuoren ja vanhemman naisen tuhoisasta suhteesta kertova näytelmä peilautuu elokuvan edetessä Valentinen ja Endersin työkaveruuteen, jonka pinnan alla väreilee kilvoittelua ja toisaalta myös riippuvuutta. Vastakkain asettuvat nuoruuden röyhkeä elinvoima ja sävykkäämpi elämänkokemus, luopumisen tuskakin kenties.

Sukupolvien välinen matka näkyy myös Assayasin melko raadollisessa tavassa kuvata näyttelijäntyön ja julkisuuskulttuurin muutosta. Legendat on korvattu tähdenlennoilla ja metodinäytteleminen some-kohuilla. Endersin ja hänen vastanäyttelijäkseen kaavaillun kohutähtösen (Moretz) välillä onkin Alppien mentävä kuilu. Kylmäpäinen Valentine johdattaa menneisyyteen takertuvaa Endersiä kuin näkevä sokeaa, mutta lopulta on vaikea hahmottaa kuka vie ja ketä. Kaikkine ristiriitoineen Clouds pistää pohtimaan ajan kulumista: samaan virtaan ei voi astua kahdesti, elokuva tuntuu sanovan.