ei kiitos
lauantaisen helsinkikiekauksemme tarkoituksena oli toteuttaa ystäväni pitkäaikainen haave Mulberryn laukusta. uuden laukun hankintaa fiilisteltiin ensin lounaalla ja perusteltiin naismaiseen tyylin miksi tämä nyt on niin ansaittu ja tarpeellinen ostos. fiilis oli korkealla ja nauru raikasi.
näin neljän naisen rypäs rantautui tumppuineen ja kaulahuiveineen Fabianinkadun Mulberry- myymälään. kahden myyjäneidin osalta saimme osaksemme vienon tervehdyksen. morjestimme reippaasti ja suuntasimme laukkuhyllyille. haluamamme laukkumalli oli jo etukäteen valittu ja kaiken piti olla selvää – pikainen mallailu ja kassalle.
pohdimme kahden värin väliltä valittua laukkua kun liikkeen ovi kolahtaa ja paikalle pölähtää verrattain teatraalisesti vartija leveine hartijoineen. myymälässä oli lisäksemme yksi pariskunta kassalla, sekä yksi neitokainen myyjän kanssa vyöostoksilla sovituskopissa. vartijan silmät tapittavat meitä.
aikaa kuluu. luon varsin närkästyneen katseen ystäviini. samalla tajuan ettei kumpikaan myymälässä olevista myyjistä ole ottanut mitään kontaktia meihin saati kysynyt tarvitsemmeko apua – toinen myyjä oli juuri vapautunut rahastustoimistaan ja vyönostaja olisi pärjännyt varsin hyvin vähemmälläkin avulla.
vartija edelleen pönöttää valitsemassaan paikassa ja seurueemme on silminnähden ymmällään. testaan myyjän palvelualttiutta kysymällä vaihtoehtovärejä valitsemaamme laukkuun. nopea vastaus ja myyjä on antanut kaikkensa.
tässä vaiheessa tokaisen ystävälleni, että täältä et tule laukkuasi ostamaan. poistumme myymälästä ja poistuessamme sanomme kuin yhdestä suusta ”kiitos hei” – vain koska se on kohteliasta. kumpikaan myyjistä ei vastaa eikä edes katso suuntaamme.
olen itse pitkän asiakaspalvelukokemuksen jälkeen kovin hämilläni Fabianinkadun myymälähenkilökunnan käytöksestä. vartijan käytön jopa ymmärrän arvokasta tavaraa myyvässä liikkeesä (tosin hieman diskreetimmin) mutta myymälähenkilökunnan täydellinen ignoraus on asia erikseen.
ostostottumuksiltani olen kovin kokonaisvaltainen tyyppi, ja miellän ostotilanteen osaksi koko prosessia – etenkin kun kysymys on verrattain ylihinnoitelluista luxustuotteista kuten Aurora nerokkaassa kirjoituksessaan toteaa. myyjäneidin hymy ja ystävällinen käytös vaan kuuluu omilla sektoreillani onnistuneeseen kauppaan.
kovin paska fiilis jäi käteen ystäväni puolesta, joka oikeasti olisi halunnut ostaa kyseisen veskan.