ei kiitos
lauantaisen helsinkikiekauksemme tarkoituksena oli toteuttaa ystäväni pitkäaikainen haave Mulberryn laukusta. uuden laukun hankintaa fiilisteltiin ensin lounaalla ja perusteltiin naismaiseen tyylin miksi tämä nyt on niin ansaittu ja tarpeellinen ostos. fiilis oli korkealla ja nauru raikasi.
näin neljän naisen rypäs rantautui tumppuineen ja kaulahuiveineen Fabianinkadun Mulberry- myymälään. kahden myyjäneidin osalta saimme osaksemme vienon tervehdyksen. morjestimme reippaasti ja suuntasimme laukkuhyllyille. haluamamme laukkumalli oli jo etukäteen valittu ja kaiken piti olla selvää – pikainen mallailu ja kassalle.
pohdimme kahden värin väliltä valittua laukkua kun liikkeen ovi kolahtaa ja paikalle pölähtää verrattain teatraalisesti vartija leveine hartijoineen. myymälässä oli lisäksemme yksi pariskunta kassalla, sekä yksi neitokainen myyjän kanssa vyöostoksilla sovituskopissa. vartijan silmät tapittavat meitä.
aikaa kuluu. luon varsin närkästyneen katseen ystäviini. samalla tajuan ettei kumpikaan myymälässä olevista myyjistä ole ottanut mitään kontaktia meihin saati kysynyt tarvitsemmeko apua – toinen myyjä oli juuri vapautunut rahastustoimistaan ja vyönostaja olisi pärjännyt varsin hyvin vähemmälläkin avulla.
vartija edelleen pönöttää valitsemassaan paikassa ja seurueemme on silminnähden ymmällään. testaan myyjän palvelualttiutta kysymällä vaihtoehtovärejä valitsemaamme laukkuun. nopea vastaus ja myyjä on antanut kaikkensa.
tässä vaiheessa tokaisen ystävälleni, että täältä et tule laukkuasi ostamaan. poistumme myymälästä ja poistuessamme sanomme kuin yhdestä suusta ”kiitos hei” – vain koska se on kohteliasta. kumpikaan myyjistä ei vastaa eikä edes katso suuntaamme.
olen itse pitkän asiakaspalvelukokemuksen jälkeen kovin hämilläni Fabianinkadun myymälähenkilökunnan käytöksestä. vartijan käytön jopa ymmärrän arvokasta tavaraa myyvässä liikkeesä (tosin hieman diskreetimmin) mutta myymälähenkilökunnan täydellinen ignoraus on asia erikseen.
ostostottumuksiltani olen kovin kokonaisvaltainen tyyppi, ja miellän ostotilanteen osaksi koko prosessia – etenkin kun kysymys on verrattain ylihinnoitelluista luxustuotteista kuten Aurora nerokkaassa kirjoituksessaan toteaa. myyjäneidin hymy ja ystävällinen käytös vaan kuuluu omilla sektoreillani onnistuneeseen kauppaan.
kovin paska fiilis jäi käteen ystäväni puolesta, joka oikeasti olisi halunnut ostaa kyseisen veskan.
Kannattaa ihmeessä olla yhteydessä Mulberryyn, ihan sinne Englantiin saakka.
He ovat TODELLA tarkkoja asiakaspalvelusta liikkeissään, ainakin nimenomaan Englannissa. Mulberry myyjän tulee tietää periaatteessa kaiken myymistään laukuista ja esitellä yksityiskohdat asiakkaalle joka sitä katsoo. He ovat niin tarkkoja että jopa silkkipaperi joilla esillä olevat laukut täytetään ei saa olla vaan jotenkin rypistetty, vaan meille opetettiin kädestä pitäen kuinka jokainen silkkipaperi rypistettiin erikseen palloksi ja pallot sitten laitettiin Mulberry ’dust bag’:in sisään ja sitten se dustbag sinne laukkuun.
Tapanamme oli myös kysyä asiakkailta haluavatko he jättää e-mail-osoitteet jotta voisimme ilmoittaa heille uusien mallien tulosta etukäteen ja täten saada heidät tuntemaan itsensä exclusive asiakkaaksi. Voin sanoa että ainakaan minun työpaikassani ei Mulberry-brand manager olisi ollut kauaa pestissään jos hänestä olisi valitus kiirinyt Päätoimistoon.
Reklien korjauksista: Riippuen laukusta, vanhempia malleja oli joskus mahdotonta saada korjatuksi koska esim Scotch-grain laukut oli tehty todella paksusta nahasta ja niihin käytettiin jotain erikoiskonetta jota ei enää ole tehtaissa. Nythän taisi viime vuonna tulla takaisin uudistettu scotch grain nahka, en ole päässyt hipelöimään josko se on vahvempaa vai ohuempaa materiaalia. Muutenkin eivät mielellään antaneet rahoja takaisin vaan ehdottivat vaihtoa. Parissakin tilanteessa kun lain mukaan asiakas saa pyytää rahat takaisin jos laatu ei vastaa odotusta, emme me jälleenmyjänä saaneet mulberryltä korvausta mutta lain puitteissa jouduimme kuitenkin palauttamaan asiakkaalle rahat.
Asiakkaallahan on ’sopimus’ juurikin sen jälleenmyyjän kanssa, ei Mulberryn, siksi on melkeinpä joskus parempi että on ostanut laukkunsa esim tavaratalosta koska he usein noudattavat samaa palautusoikeuskäytäntöä merkeistä riippumatta.
Hei!
Vastaan nyt tähän pari vuotta vanhaan ketjuun sen takia, kun olin ajatellut mennä käymään kyseisessä liikkeessä parin viikon kuluttua ja asiani olisi tsekata ostinko kirpparilta aidon Mulberryn vai tarttuiko feikki mukaan. Mielestäni ostin aidon ja haluaisin siksi varmistuksen. Näitä asiakaskokemuksia luettuani en taida uskaltautua koko liikkeeseen!
Vai onko esim. blogin pitäjä käynyt viime aikoina Mulberryn Helsingin liikkeessä ja todennut positiivista kehitystä asiakaspalvelussa? 🙂
En ole käynyt sen koommin. Mutta uskon kuitenkin, ettei mikään pulju pysty toimimaan tämän liikkeen taannoin tarjoamalla asiakaspalvelumallilla. Uskon siis että ovat petranneet 🙂
Oisitte tehny Pretty Womanit ja kattonu naiden nirppanokkien ilmeet ja reactionit sen jalkee 😀