kisareportaasi

 

ihan ensiksi – en olisi uskonut postaavani tänne kisapostausta. toiseksi – en olisi uskonut kokevani enää kisaamisen riemua. tästä syystä tahdon tämän ilon jakaa kanssanne, koska tämä on minulle uskommattoman suuri asia. katsokaa vaikka tuota ensimmäisen kuvan hymyäni.

starttasimme Niilon kanssa siis ensimmäiset ihkaoikeat kisamme viikonloppuna 100 ja 110 tasolla. en ole Niilon historiasta kummemmin kertonut, mutta kysymyksessä on paitsi todella laadukas hevonen, myös ajoittain äärimäisen hankala ja starttipelkoinen hevonen, joka on ilmeisesti nuoruudessaan Puolassa kokenut kurjia kilpailupaikalla ja elämässään muutoinkin. Niilon omistaja Tytti on tehnyt valtavan työn hevosen kanssa ja tämän pitkäjänteisen työn tuloksena Niilon vieminen kisajännityksen keskelle, hevoselle hankalaan paikkaan, oli edes harkittavissa.

ainoana tavoitteena oli päästä maaliin saakka ja jättää mahdollisimman positiivinen kokemus hevoselle kilpailutilanteesta – missä tavoitteessa onnistuttiin 100- prosenttisesti. ensimmäisenä päivänä 1. esteen jälkeen käytiin pieni neuvotteluhetki takajaloilla seisoen, mutta tästäkin pääsimme jatkamaan suorituksen yhteisymmärryksessä loppuun.

kaiken kaikkiaan Niilo suoriutui kilpailuista hienosti. pari pudotusta on täysin sivuseikka siihen nähden, että hevonen ei ole startannut lainkaan Suomessa.

ja kyllä. itku pääsi Niilo- tiimin kaikilta jäseniltä.

 

 

kuvat// Tiia Tahvanainen ja Annamari Sundgren