kisareportaasi
ihan ensiksi – en olisi uskonut postaavani tänne kisapostausta. toiseksi – en olisi uskonut kokevani enää kisaamisen riemua. tästä syystä tahdon tämän ilon jakaa kanssanne, koska tämä on minulle uskommattoman suuri asia. katsokaa vaikka tuota ensimmäisen kuvan hymyäni.
starttasimme Niilon kanssa siis ensimmäiset ihkaoikeat kisamme viikonloppuna 100 ja 110 tasolla. en ole Niilon historiasta kummemmin kertonut, mutta kysymyksessä on paitsi todella laadukas hevonen, myös ajoittain äärimäisen hankala ja starttipelkoinen hevonen, joka on ilmeisesti nuoruudessaan Puolassa kokenut kurjia kilpailupaikalla ja elämässään muutoinkin. Niilon omistaja Tytti on tehnyt valtavan työn hevosen kanssa ja tämän pitkäjänteisen työn tuloksena Niilon vieminen kisajännityksen keskelle, hevoselle hankalaan paikkaan, oli edes harkittavissa.
ainoana tavoitteena oli päästä maaliin saakka ja jättää mahdollisimman positiivinen kokemus hevoselle kilpailutilanteesta – missä tavoitteessa onnistuttiin 100- prosenttisesti. ensimmäisenä päivänä 1. esteen jälkeen käytiin pieni neuvotteluhetki takajaloilla seisoen, mutta tästäkin pääsimme jatkamaan suorituksen yhteisymmärryksessä loppuun.
kaiken kaikkiaan Niilo suoriutui kilpailuista hienosti. pari pudotusta on täysin sivuseikka siihen nähden, että hevonen ei ole startannut lainkaan Suomessa.
ja kyllä. itku pääsi Niilo- tiimin kaikilta jäseniltä.
kuvat// Tiia Tahvanainen ja Annamari Sundgren
yhtä kehitystä ja opettelua tämä laji tulee olemaan läpi elämän – omaa istuntaa, apujen herkkyyttä ja hienosäätöä, tasapainoa ja hevoseen vaikuttamista kehitetään ja opitaan jokaikinen päivä, aika-ajoin onnistuen ja toisinaan taas epäonnistuen.
8 vuoden täydellisen ratsastustauon jälkeen edes lähelle entistä taitotasoa pääseminen ottaa todella koville ja turhautuminen terminä kuvastaa tätä kehityskaartani ehkä parhaiten. siispä liioiteltu etukeno esteellä tai jalkojen heilahdus taaksepäin hypyssä eivät ole ne suurimmat murheeni omassa harjoittelussa 😀
ja lopulta, vaikka täydellisyyteen pyritäänkin, etenkin ratsukon keskinäisessä yhteistyössä, on hyvä muistaa tämä:
[[{”fid”:”366926″,”view_mode”:”media_original”,”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”444″,”width”:”496″,”class”:”media-element file-media-original”}}]]
Hei, ihana kuulla heppajuttuja, anna tulla lisää vaan. Kiitos hyvästä fiiliksestä kommentteihin vastaamisessa. Vähän turhan töksäyttävä toi nimim Omistajan läppä, kyllä jopa mun kaltainen nössöhyppääjä näkee asennossa kehitettävää.
Silti aina on kiva tietää lisää, ja tän kommenttiboksin keskustelun ansiosta opinkin jotain. http://en.wikipedia.org/wiki/Jumping_position