ihan vaan, tässä.
on se hassu tämä ihmismieli. kun pitäisi vain osata olla, nauttia aikatauluttomuudesta ja rajattomasta vapaasta, olla lomalla, niin ei.
elkää käsittäkö väärin, lomani on ollut ihana ja etenkin alkuloman mökkiretket vuoden parhaita hetkiä, mutta silti – mieleen hiipii välistä pakostikin ajatus, että lomalla pitäisi olla jotenkin erityisen kivaa koko ajan. tehdä kaikkia niitä asioita mitä arkena ei ehdi, ja nähdä jokaista kaipaamaansa ystävää. tästä syystä ruokottoman pitkät päiväunet tai kokonaiset kotona vietetyt päivät tuntuu oudosti loman haaskaamiselta. vaikka eihän se nyt samperi niin mene.
kun vain osaisi olla. tässä ja nyt. eikä höösätä kehoaan saati mieltään minnekään.
hieman helpottaa tieto, etten takuulla paini yksin ajatusteni kanssa.
josko siis höllättäisiin hetki ja ollaan vain?