pennun kesäkuulumisia

(varjele mikä kuvatulva)

yhteistä eloa takana nyt tismalleen 34 vuorokautta. Chloe on jatkanut esimerkillistä käyttäytymistään kotona ja vieraissa,  ja on koirakoulussa vähintäänkin ryhmänsä priimus. meillä pyyhkii siis hienosti.

näin jälkikäteen mietin jopa hieman huvittuneesti, kuinka kauhuissani oikeasti odotin koiraa saapuvaksi. päätös rescuekoiran ottamisesta oli itselleni todella vaikea – olin varma että ammun itseäni jalkaan, ja saan hurjan käytöshäiriöisen pennun, joka ei kotiudu kerrostaloasumiseen saati ihmisiin ylipäätään. uumoilin myös että uhmaikäinen pentu tulee syömään kotimme kaiken irtaimen, kusemaan matot, kynsimään puulattian ja terrorisoimaan naapurisovun. ja sitten saan tällaisen tyypin, joka on täyttä timanttia. eikä tietoakaan mistään ongelmista.

olen niin kiitollinen tästä upeasta koirasta. ja mimmi myös muistuttaa päivittäin siitä, että elämässä täytyy uskaltaa tehdä päätöksiä.

kuvissa mukana myös Chloen parhaat ystävät:  huskymix Martti, bostoninterrieri Onni, mäyräkoira Monti ja westie Arska. kyllä kelpaa neidin näiden kundien kanssa telmiä. (lemppari painikaveri Reino uupuu kuvista)

ps. koiramutsi lompsahtaa NYT lomalle, ja lähtee tukka pujolla kohti Turkua. blogissa siis syvä hiljaisuus ainakin sunnuntaille saakka. moi.