kirpeä tuominen

tarkoitukseni oli ostaa Italiasta vuosia kestävät nahkakengät – päädyin ostamaan lähimarketista kaksi sitruunaa. 

jos nyt tuliaisten konseptia mietiään, niin voiko parempaa olla kuin muisto, joka onnistuu säilyttämään loman tunnelman kotipuolessakin. 

aamut ovat lähteneet erityisen hyvällä energialla käyntiin, kun vesilasiin on tiristänyt hieman roomalaista sitruunaa. nyt, kun viimeinen kantapalakin on puristettu loppuun, on mieli jopa aavistuksen haikea.

kauniita, kuivaksi rapistuneita lehtiä en raaski heittää roskiin vielä pitkään aikaan.