hana kuin koru

Downloads40.jpg

 

keittiösuunnittelussa oikeastaan ainoa asia, mikä ei muuttunut missään vaiheessa, oli hanavalinta.

Volan korunkauniista hanasta on tullut minulle parin vuoden aikana jopa pieni obsessio, ja ehdottomasti tahdoin sen seuraavaan keittiööni. kiitos LaattaLeevin avustuksen, sellaisen myös sain hankittua. 

hana saapui eilen, ja on vielä kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. 

esteettinen virheettömyys näkyy tosin tässä tapauksessa pitkänä miinuksena käytännöllisyydessä. käyttökokemusta en vielä hanasta omaa, mutta ainakin seuraavat asiat ovat jo tulleet esille kivitasojen tilaukseen valmistauduttaessa: 

– hanan säätö (avausnipake, termostaatti – miksi tätä sanotaan) toimii erillisen, tasoon asennettavan nivaskan kautta – mikä on varmasti hirmu kiva käyttää sämpylätaikinaisin käsin vs. kämmenselällä aukitönäistävä hanan säädin. puhumattakaan liiketunnistimella varustetusta

– pesukoneventtiili niin ikään täytyy asentaa kivitasoon. useinhan venttiili – samoin kuin hanan säädin – löytyy hanan varresta itsestään. tämän hanan varressa ei ole mitään. siksi se onkin niin kaunis 

– hana ei (mitä ilmeisimmin) käänny. yhtään. ei mihinkään suuntaan. 

– tiskialtaan pohjaventtiilin säätimeksi työtasoon asennettava oma nipukkansa, ei tietenkään passaa designhanan avausnapin viereen muotokieleltään. näin ollen tämä jää pois. pohjaventtiiliä säädetään siis käsin. fine

vettä siitä ainakin toivottavasti tulee.

joskin on ensivilkaisulta normaalia hanaa myös ohuempi, ja varmaan täysin epäsopiva kiinteistölleni kallioon kilometrien syvyyteen poratun porakaivon vedenpaineiden kanssa – taloni kun rakentuu ihan niin metsään, ettei kunnan vesijohtoverkostotkaan sinne yllä. 

onneksi lähellä on järvi, ja omistan ämpäreitä. että vettä kyllä saadaan, jos tämä nyt lunastaa kaikki odotukset ja on sanalla sanoen paska. 

nähtäväksi jää. 

iloista viikonloppua!!

EDIT// SE KÄÄNTYY! wow

 

Koti Sisustus

ikuinen esteetikko

BLOG1-001.jpg

 

valloilleen lähtenyt keskustelu blogien väljähtymisestä puhuttelee.

Laura  heittää ilmoille ajatuksen, että jossain gaalassa joskus, palkittaisiinkin sanoista, ei kuvista. Nata tahollaan kaipaa takaisin aitoa elämää, sitä että uskaltaa sanoa, bloggaajien tapauksessa kirjoittaa, juuri siitä mikä hyvältä tuntuu. 

olen henkeen ja vereen esteetikko. pidän siitä, kun asiat ovat kauniisti. ja niin ikään ihmiset, annokset ja miljöö. 

pidän siitä, että arki on kaunista. 

bloginikin sai alkunsa ajatuksesta jakaa kauneutta – inspiraatiota itselle ja muille siinä samassa. nykyään, yhä enenevissä määrin, tuntuu siltä että täytyisi olla myös jotain sanottavaa. kauneutta – epänormaalin siloiteltua sellaista – kun pursuaa joka tuutista. 

viime aikoina olenkin saanut sanottua paljon. enemmän, kuin koskaan blogini aikana. kertonut henkilökohtaisia asioita, totuuksia elämästä. joskin olen tehnyt senkin tavalleni ominaisesti – kauniisti. esteettisesti teemaa hivuten, sanoilla leikkien.

ero, nyt esimerkiksi, kun ei sanana ole lainkaan kaunis. 

oman elämän sanoiksi pukeminen tuntui puhdistavalta – teidän lukijoiden tuki, ja lämmin vastaanotto sanoilleni, suorastaan voimaannnuttavalta.  

vuorovaikutus ja yhteisöllisyys on voimaannuttavaa. näitä molempia, blogit parhaillaan edustavat. jos niin mielivät. 

uskon, että moni mieliikin. olemme vain hieman harhautuneet olennaisesta. selvää on, ettei kuva uudesta villapaidasta ole omiaan kirvoittamaan kielenkantoja paasaamaan elämän tarkoituksesta. ei.

mutta silloin, kun aidosti olisi sanottavaa, tuntuu typerältä aliarvioida teidän kykyä kuunnella. 

ettehän tekään, aliarvioi minua. 

kiitos siitä.

Tiiu Piret xx

 

Muoti Trendit