rakastan kodissani sitä, miten helposti huoneiden tunnelma on muutetavissa vaaleiden pintamateriaalien ansiosta. 

kaipasin kevään kynnyksellä makuuhuoneeseen ripauksen elinvoimaa, aiemmin täysin vaalean tunnelman sijasta.  haaveilin Keski-Euroopan leudoista tuulista, ja unista puun katveessa.

alkuun harkitsin oliivipuuta, mutta herkästi varisevat lehdet eivät tuntuneet kestävältä ratkaisulta. muutkin mielessä käyneet vaihtoehdot olivat joko liiaan viidakkomaisia tai muutoin turhan hektisiä.  sen sijaan kaunis runkoutunut Kumiviikuna oli tismalleen sitä mitä etsin – tarpeeksi vanttera ja tasapainoinen suurine vahapintaisine lehtineen.

tämän katveesta on ilo herätä.

levollista viikonloppua toivoen, 

Tiiu Piret xx 

tältä se näyttää, kun kuvataan kotijuttuja. 

ei tosin aina, suureksi osaksi aikaa asiat ja tavarat ovat niin kuin ovat. toisinaan taas, saan ajatuksen kokeilla jotain uutta, ja hetken kaikki on sikin sokin. 

tämä olohuoneen ympärimylläys, sai aikaan sen, että siirsin saarnihyllyisen Vittsjö- hyllykön pois tykkänään. tilalle saapui shalasta Akarin paperivalaisin, ja entistä enemmän viherkasveja. tahdon pyhittää olohuoneen väljyydelle. 

olohuone suurine ikkuinoineen on oma edenini, missä energia kiertää, eikä katse oikeastaan tarraa mihinkään.

pidän siitä. 

ps. huvittaa, miten Chloe on jokaisessa kuvassa kuin paikoilleen aseteltuna. totuus on, että oikeasti teemme kaiken kaksin. hän on siellä, missä minä – ja varmaksi en voi sanoa, mutta tuntuu, kuin hän tykkäisi poseerata. instastoryseuraajat (@TiiuPiret) varmasti allekirjoittavat tämän seikan.