rennomman bloggaamisen puolesta
tuumailin viikonloppuna hieman suhtautumistani bloggaamiseen juuri nyt.
olen jo pidemmän aikaa ottanut ihan huomaamatta hieman rennomman asenteen blogini kanssa. visuaalisesti virheettömien viikonloppubrunssien loihtimisen sijaan olen nauttinut aamiaiseksi ylisokeroitua jugurttia suoraan purkista. ottanut iisiä ja tehnyt niin kuin hyvältä tuntuu.
kun kotona ei ole kuin yksi kuvaamisen kestävä nurkka, ja kaikki tavarat on varastoitu pahvilaatikoihin, ei kauniiden blogikuvien ottaminen olekaan enää itsestäänselvyys.
myös edellisen kotitalon asukuvien kuvaukseen täydellinen luottoseinä loistaa poissaolollaan, eikä valokuvaajana toimivan, juuri ja juuri automaattiasetukset taitavan poikaystävän juoksuttaminen kuvauslokaatioista toiseen oikein innosta. totuuden nimissä ei niitä asujakaan ole juuri kuvattavaksi asti ollut – ihan samaan maihariin ja jättipipoon olen pukeutunut päivittäin sitten marraskuun.
koska elämäni nyt juuri on tällaista lungia oleilua ja välivaiheessa elämistä, niin miksipä sitä tännekään koristelemaan.
käsi ylös jos samaistuit? ei välttämättä bloggaamiseen, vaan elämänasenteeseen yleensäkin.
just näin bebe <3 Oot mun nainen.
Juuri näin! Täällä reissussa on aika haasteellista blogata, varsinkaan reaaliaikaisesti. Ensin stressasin, sitten olin, että ehkä mä nyt vaan nautin tästä elämästä tien päällä enkä mieti, että miten tästä pitäisi raportoida 😀 Mahtava asenne!