Sanokaa mun sanoneen: kaikki mikä kiiltää kuuluu korvanlehdille. Mukaan lukien nämä sähäkät Köpiksestä ostamani alekorvikset. Yhteinen tyylitaipaleemme ei ole pitkä, mutta jotain olen huomannut: näillä saa aika korrektit 1970-luvun vibat asuun kuin asuun! Olenko se vai minä vai oiskohan aika teemabileiden? P.s. Lisärekvisiittana kaverilta lainattu Frankie-lehti, joka on ihana. Saako tätä mistään Suomesta?

Tiedättehän, miten jotkut kirjoittavat kirjeitä tulevaisuuden itselleen? Joskus vanha valokuva ajaa saman asian. Ylempi kuva on otettu Kööpenhaminassa talvella 2012. Alempi otos on samasta paikasta kolme vuotta myöhemmin. Pikakatsauksella valokuvat muistuttavat toisiaan: ilme on sama, kasvot samat. Vain suttuiset kiharat puuttuvat. Mutta onko kuvissa sama misu? No ei ole. Muistan hyvin kuvan mimmin. Tosi asiassa […]

Kaikki päättyy joskus – myös miniloma Kööpenhaminassa. Täydellisessä maailmassa Köpis tapahtuisi joka viikonloppu. Näin ajattelee nainen, joka on juuri tehnyt monta elämänsä ekaa: juonut baarissa kokonaisen kaljan, joogannut tanskaksi ja ottanut kalapedikyyrin. Kotiin on kiva lähteä, vaikka ajatus vähän kirveleekin. Kööpenhamina on paikka, johon voisin jäädä asumaan vaikka tältä istumalta. Hyggeä täältä löytyy vaikka muille jakaa. Tiilitalot, kirmaileva […]

Uusin Köpiksen punkkauspaikkani: valoisa kolmio Vesterbrossa. Lautalattiat löytyy, näkymät löytyy ja kitaroita löytyy. Nurkissa lymyilee myös yksi hyvin väsynyt matkailija. Onneksi on tammikuun auringonpaiste, joka herättää.  Minulta on pariin otteeseen tiedusteltu, miksi lähdin tälle matkalle. Virallinen vastaukseni on, että halusin hengähdystauon Helsingistä. Kööpenhaminalaisia tämä huvittaa. He eivät voi ymmärtää, miksi kukaan tulisi kaupunkiin tammikuussa, kun kaikki […]

Terveisiä Kööpenhaminasta! Tähän mennessä olen: käynyt ihanalla joogatunnilla (joogasalissa takka!) ja syönyt hyvää vegeruokaa. Huristellut ympäri kaupunkia vuokrapyörällä, juonut siideriä ja kiertänyt second hand -putiikkeja. Haluan vielä: käydä Louisiana-taidemuseossa, ottaa kalapedikyyrin ja laulaa karaokea. Ja ehkä juoda lisää siideriä. Mitäs tuota kieltämään – köpistely on kivaa. Ja niin on spontaanimatkailukin.

Yöpöydälläni nököttää tanskankielinen mainoskortti. Siinä lukee: Hvis du elsker et kvindehjerte, så løb for det! Vapaasti käännettynä: jos rakastat naissydäntä, pingo sen puolesta. Naisista en tiedä, mutta riittääkö, että juoksee Köpikseen? Menin sitten varaamaan lentoliput Tanskaan. Lähtö on aamulla. Tasan yhdeksän tunnin päästä olen joogaamassa Frederiksbergissä. Sen pidemmälle en ole matkaani suunnitellut. Takaisin ajattelin tulla vasta […]

Saatatte vielä muistaa taannoisen nettiostokseni. No, se saapui vihdoin – kepeät 2,5 viikkoa tilaamisen jälkeen. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki niille, jotka veikkasivat villapaidakseni tätä hattaraista neuleunelmaa. Oikeessa olitte. Neuleen korkkasin jo ainoalla oikeaksi katsomallani tavalla: pukemalla sen kesämekon kanssa lumimyrskypäivänä. Kevään tuloa voi nopeuttaa vaatevalinnoilla, eiks vain?

”Prokrastinoitko koskaan?” kysyttiin minulta kerran. Meinasin tipahtaa tuolilta. Ai että osaako neiti viivytellä! Minähän olen vitkuttelun Suomen mestari. Esimerkkikeissi eiliseltä: Dedis lähestyy, ja olen iloisen jäljessä aikataulusta. Ratkaisu? Otan sohvasurffarin illaksi, soitan mimmifrendille ja lähden kolmen tunnin leffanäytökseen. Tämän jälkeen valkkaria ja intialainen surffari baarikierrokselle. Tiukkaa keskustelua järjestetyistä avioliitoista, sikhiläisyydestä ja suomalaisnaisten lyhyistä hiuksista aamuneljään asti. […]

Kun olin pikkuteini, minulla ja kirjekavereillani oli tapana vaihdella itsetehtyjä kaverivihkoja. Tätä kutsuttiin swappailuksi. Vaihdellaan sitä vieläkin, tosin vaatteita. Tällä viikolla vuorossa on ystävän leopardipaita: Jos rehellisiä ollaan, olen hieman skeptinen vuosi ilman uutta tavaraa -tyylisten haasteiden suhteen. Pikemminkin kannustan järkeviin ostoksiin ja lainaamaan kavereilta loput. Lyhytkestoista detox-ostolakkoilua hedelmällisempää on pyrkiä tekemään kulutusvalintoja, joilla on oikeasti […]

No iskihän se sieltä, matkustuslevottomuus. Oli jo varmaan aikakin – nopea laskutoimitus paljasti, että olen pysynyt paikoillani melko lailla puoli vuotta. Syy? Uusi elämäntyyli tai pikemminkin työskentelytyyli. Kun aloitin freelancerin työt viime syksynä, ajattelin voittaneeni jonkin sortin työpaikkaloton. Hihkuin voivani suunnitella omat työpäiväni ja tietenkin sen, koska pidän lomaa ja matkustelen. Viimeisen kanssa olin äärimmäisen väärässä. Totuus on, että […]