Maailmankansalaisuuden isoin etu? Kun tarpeeksi reissaa, hostaa ja tutustuu tyyppeihin, voi hyvillä mielin omia myös muiden maiden pyhäinpäivät ja niiden kunkuimmat traditiot. Elämä ei tuntuisi samalta ilman Australia-päivän top 100 -soittolistaa, Pyhän Patrikin päivän vihreitä vaatteita tai jenkkien kiitospäivää kurpitsapiiraineen – paljon rakastamastani ranskalaisesta loppiaisesta nyt puhumattakaan! Ylimääräiset kekkerit osoittautuvat toisinaan hyvin hyödyllisiksi. Taikaloitsuista huolimatta vuosi 2015 ei […]

Lanseerasin taannoin musaversion takaisinheittotorstaista. Se saa jatkoa tänään. Tämän torstain musanostalgia-artistini on Lianne La Havas. La Havas on folk-laulaja, jonka Central Parkin ulkoilmakeikalle päädyimme viettämään ystäväni polttareita kesällä 2013. Paikalla oli satoja ihmisiä – joskin vain kolme meistä tiesi, mitkä bileet olivat oikeasti kyseessä. Lämpimässä kesäillassa korkkasimme valkkarin jos toisenkin ja tanssasimme niin, että sandaalit olivat revetä. Illan huippukohta? […]

Tiedättehän tuon jo kulttimaineeseen nousseen, Lily-blogeihin leiskatun suosittelemme-leiman? Sellainen on sekä meillä saitin vakituisilla avustajilla että kourallisella aktiivisia, luovia lilyläisiä. Heille, jotka eivät saa kirjoittamisesta korvausta, leima on mukava kädenojennus. Sillä osoitetaan, että bloggauspanosta arvostetaan. Viime päivinä Lilyyn on alkanut ilmestyä myös muunlaisia leimoja. Lokeroita, joita on jaettu harvinaisen avokätisesti kommenttiboksissa jos toisessakin: Hömppäbloggaaja, asiabloggaaja. Tähtibloggaaja, […]

Tykkään taivaille tähystelystä. Elementissäni olen, kun pääsen tiirailemaan kerrostaloja. Pidän, kun yläkerroksen ikkunasta pilkistää korea patsas tai pöytälamppu. Innokkaita pikkueläimiäkin on bongattu. Siellä se puudeli vatkaa häntäänsä ja minä vaan vilkuttelen! Kerrostalotiirailun aloitin opiskeluvuosinani. Pariisi oli siihen täydellinen paikka. Illan tullen tsuumailin kotikatujeni aristokraattimummojen asumuksia. Oli näyttäviä samettiverhoja ja kattoparruja. Mietin usein, millaista olisi asua rokokoo-antiikkiasunnossa, […]

Kun epäilys iskee, kuuntelen yleensä musaa. Onhan moneen otteeseen todistettu, millainen uskomaton kyky sillä on nostaa ylös ajatussuosta jos toisestakin. Siksi tykkäsin, kun silmiini osui toissapäivänä nerokas sanomalehdestä källitty ajatus: Pähkinänkuoressa: Kun arveluttaa, kuuntele Bowien Davidia. Jos David teki itsenään olemisesta siistiä, pystyy siihen kuka vain. Pönöttäminen ja ulkokultaisuus on nykymaailman myrkky. Ajanhukkaakin se on. Olkaa siis […]

Takanani on nyt puoli vuotta freelancerin arkea. Kuukausiin on mahtunut paljon. Itsensä työllistäminen kokopäiväisesti on ollut silmiä avaavaa monessa mielessä. En olisi esimerkiksi aloittaessani uskonut, millaista hakuammuntaa freelancerinä työskentely parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Eniten se on kasvattanut työmoraalia ja toisaalta myös itsekritiikkiä. Useimmiten palaute, sekä positiivinen että negatiivinen, on saatava itse itseltään. Eihän itsensä työllistävä voi ottaa mitään – mukaan lukien seuraavan kuun […]

*Yhteistyössä Paulig Viime syksynä vaatesuunnittelija Elina Laitinen ja minä osallistuimme historialliseen suunnittelukilpailuun. Tehtävämme oli luoda tähän päivään istuva kakkostyyli kahvi-ikoni Pauligin Paulalle. Kisa ratkesi joulukuussa, ja ehdotuksemme vei voiton. Kolme kuukautta ja monta taitavaa välikättä myöhemmin tyyli on vihdoin valmis. Saanen esitellä: Paulan uusi tyyli vuosimallia 2015! Tästä lähtien Paula pukeutuu Flora-asukokonaisuuteen Sääksmäen kansallispukunsa ohella. Uuden tyylin loppusovitukset teimme […]

Palasivathan ne sieltä – värit meitsin vaatekaappiin, nimittäin: En voi liikaa painottaa, kuinka valmis kevääseen olen. Karkinvärinen pellavamekkoni toimii tästä todisteena: sen olen pukenut viime päivät talvitakin kanssa, räntäsateeseen katsomatta. Taannoinen väriahdistukseni tuntuu jo aivan pöntöltä. Menin myös tekemään sen, mitä eniten kammosin, ja leikkasin itselleni Miley-tukan. Teistä en tiedä, mutta jos näillä hepenillä ja juurikasvulla ei […]

Suomen kielen paras sanonta on selvä nakki. Nuo kaksi pientä sanaa tiivistävät kaiken, mitä olen viime aikoina eniten pohtinut. Elämästä tulee aika mieletöntä, kun tietää, mihin on menossa. Kun voi luottavaisesti osoittaa ja sanoa: ”Tuon minä haluan.” Itselleni moni asia on selkeytynyt vasta äskettäin: se, millaisia ihmisiä elämääni toivon, millaisen työn haluan ja mihin omat rajani vedän. […]

Törmäsin toissailtana vanhaan valokuvaan. Kuva on otettu uimarannan kävelysillalla, ja sen horisontissa siintää kummallisen tyyni Atlantti. Maisema on yksi kauneimpia näkemiäni. Kuvanottohetkellä se ei siltä tosin tuntunut. Silloin minua vain pelotti. Muistan tunteen elävästi. Kevyen kuristuksen kaulalla, paineen, joka laskeutui silmäluomista polvitaipeisiin. Sen, miltä tuntui olla sumussa löllertävä zombinainen. Asiat, joiden eteen olin tehnyt vuosikausia töitä, […]