Mitalin arvoiset kasvit
Törmäsin vähän aikaa sitten kasvimitaleihin eli kullatusta messingistä valmistettuihin kevyisiin mitaleihin, jotka voi asettaa roikkumaan kuvitteellisissa kasviolympialaisissa menestyneiden yksilöiden oksille. Mitaleissa lukee sellaisia asioita kuin vielä hengissä!, uusi lehti ja kasviunelma. (Eli still alive!, new leaf ja plant goals.)
Ensimmäinen ajatukseni oli, etten ikinä ripustaisi kasviystävieni oksille jotain noin mautonta ja älytöntä. Joulukuusi menettelee, mutta muuten haluan kasvini luonnollisina.
Seuraava ajatus: onhan se toisaalta ihan hauska idea jakaa kasveille palkintoja niiden erilaisista ominaisuuksista ja kamppailuista. Ei ehkä viiden punnan metalliturhakkeen arvoinen idea, mutta hyvä syy miettiä kasvejani vähän eri näkökulmasta. Eipä siis aikaakaan, kun löysin itseni jo pohtimasta, mitkä kasveistani ansaitsivat kultaa ja kunniaa.
Tässä siis Lauran ja lehden kasviolympialaisten kolmen sarjan voittajat.
Vielä hengissä!
Tämän vuoden helmikuussa istutin multaan muutaman granaattiomenan siemenen, jotka olin ensin idättänyt kosteassa talouspaperikääreessä. Taimet kasvoivat nopeasti ja tekivät mukavat puumaiset rungot, versoivat oksia ja puskivat pieniä lehtiä. Erotin taimet kahteen ruukkuun: toiseen istutin vain yhden, kolme muuta saivat jakaa ruukun keskenään.
Pari viikkoa sitten omassa ruukussaan kasvaneen ja jo pitkäksi venähtäneen hedelmäpuun alun lehdet alkoivat kellastua ja putoilla. Ajattelin, että aurinkoinen eteläikkuna on kasville heinäkuussa liian kuuma ja siirsin sen pöydälle kauemmaksi ikkunasta. Pian toisessakin ruukussa kasvaneet granaattiomenan taimet alkoivat kärsiä, ja tutkittuani tilannetta paremmin huomasin lehdissä pieniä vaaleita läikkiä ja niiden alapinnoilla pikkuruisia tuholaisia (tai niiden munia). Vihannespunkkeja! (Totta puhuen en ole täysin varma siitä, olivatko tuholaiset vihannespunkkeja, mutta olin juuri kuunnellut podcastin niistä, joten veikkasin ensimmäistä mieleeni tullutta vihollista.) Seurasi eristys, lehtien nyppimistä, säännöllisiä suihkuhetkiä ja läheistä tarkkailua.
Ja noin viikon jälkeen tuholaiset näyttivät vihdoin kadonneen! Nyt taimet ovat alkaneet puskea jälleen uusia lehtiä, kasvin yleisilme on terve ja vihreä, eikä ruukku enää tahmaannu pudonneista munista.
Still alive! -mitali menee siis granaattiomenalle.
Uusi lehti
Jos olet lukenut kirjoituksiani, ei liene mikään yllätys, että tästä mitalista kävivät tiukkaa kamppailua kumiviikuna ja kultaköynnös. Molemmat ovat ahkeria lehtienluojia, jopa läpi talven.
Tällä kertaa voiton vie kuitenkin – tättärärättätätää – kumiviikuna ja sen suuret lehdet! Ekstrapisteitä kasvi sai uusia lehtiä ympäröivistä ohuista suojakuorista, joiden irrottaminen tai tipahtaminen tuottaa yllättävän suurta nautintoa.
Kasviunelma
Olisin voinut antaa tämän mitalin olohuoneemme keskellä seisovalle reunustraakkipuulle, joka on taloutemme suurin ja näyttävin kasvi. Se tuo kotiimme vihreyttä enemmän kuin mikään muu, ei vaadi ahkeraa hoitamista ja kasvaa tasaisen varmasti. Mietin myös rakasta kultaköynnöstäni tai kilpipiileaa – tuoreinta tulokasta, joka on kasvattanut jo pari uutta lehteä.
Mutta ne jakakoon vaikka hopeasijan, sillä kultamitali menee vähän yllättäen makuuhuoneemme kaasisulkasaniaiselle. Ostin sen keväällä ruokakaupasta parilla punnalla, kun halusin kasvin, joka pärjäisi pimeähköllä pohjoisikkunalla. Ihan viime viikkoihin asti suhtauduin kasviin aika välinpitämättömästi: ok kasvi, jota pitää kastella aika usein. Nyt saniainen on kuitenkin ottanut jonkun loppukesän kasvupyrähdyksen ja onkin yhtäkkiä silmissäni aivan upea. Pysähdyn iltaisin kääntelemään kasvia ennen makkarin verhojen sulkemista ja aamuisin ihailen sitä sängystä. Saniaisessa on valtavasti eri vihreän sävyjä, suloisia lehtirullia ja kasvupotentiaalia, joka pystyisi täyttämään varmaan isommankin ruukun. En malta odottaa, että uudessa kodissa pääsen etsimään tälle kasviunelmalle paikan, jossa sillä on kunnolla tilaa kasvaa ja vihertää.
Sitten on sun vuoro: mitkä kasvit palkitsisit kuvitteellisilla kasvimitaleilla?