Sulon vuosittaiset synttärifestarit saaressamme olivat ja menivät. Olin etukäteen hieman pessimistisen juhlan sujumisen suhteen: osallistujamäärä oli pienempi kuin viime vuonna eikä juhlatuuleni ole huippulukemissa skumpattoman & yleistuskaisen tiineystilan vuoksi. Olin varma, ettei PA pelaisi tai että joku musikanteista myöhästyisi yhteysaluksesta. Ihan turhaan. Päivä oli i-ha-na, sisälsi mainioita esityksiä (kirsikkana kakussa päivänsankarin spontaani avantgarde-rummunhakkaus-esitys ”häkkihäkkihäkkihäkki”-hokemavokaaleilla, don’t […]

Joka päivä suunnittelen päivittäväni, ja joka päivä huomaan tekeväni vielä keskiyön kieppeillä töitä. Ja joka päivä lykkään lilyilyä taas päivällä eteenpäin. Mutta nyt on hetki aikaa! (Vinkki: hanki siipalle synttärilahjaksi lastenistuin fillariin. Et tule näkemään perhettäsi enää iltaisin, kun ne polkevat retkillään. Which is nice.) Nyt on siis aikaa, mutta onko sanottavaa? En tiedä, jaksaisinko […]

Viisi pientä poikaa hyppimässä ilosta kirkuen alasti trampoliinilla ja sitten kirmaamassa munasillaan mudassa. Kahdeksan pientä lasta kerääntyneenä Madagaskarin pingviinejä pyörittävän läppärin ympärille pelkät pyyhkeet ympärillä. Pullaa, punaista maitoa, kaakaota ja kauniita tavaroita, joilla sisustuslehtien mukaan olisi tarina ja kosolti ajan patinaa. Ja sisustuslehdethän olisivat muuten oikeassa. Sellaisia ovat sadepäivät Paraisilla.   Ps. Tämä blogi on […]

Anteeksi nyt vaan, mutta olen todella hyvä suunnittelemaan reissuaikatauluja niin niillä kuuluisilla lapsen ehdoilla kuin äidin mielenterveyden ehdoillakin. Tämän totesin taas mainion, täyteen pakatun Helsingin-reissumme päätteeksi. Valitsin suorastaan täydelliset bussivuorot Sulon päiväuniaikojen kannalta. Ja oman Olivian-lukemiseni kannalta. Leppoisaa. Herättyään jossain Paimion kohdalla (Paimio on tässä yhteydessä symbolinen termi varsinaissuomalaiselle maaseutupitäjälle, en tiedä ollenkaan, kulkeeko Hki-Tku […]

Maailmassa on yksi turvasatama ylitse muiden: mummin keittiö. Olen melko varma, että valtaosa ihmisrodusta voi allekirjoittaa edellisen lauseen. Sitä keittiötä voi emännöidä minkä näköinen mammeli vaai. (Esimerkiksi Marimekon pallokoltussa touhottava hopeapää.) Se keittiö voi sijaita missä päin maailmaa vain. (Esimerkiksi idyllisessä espoolaisessa puutarhakaupunginosassa.) Siellä voidaan tarjoilla ihan mitä vain. (Esimerkiksi paahtoleipää, hilloja, mansikoita ja kahvia.) […]

Palaan vielä hetkeksi matkamuisteloihin. Haluan omistaa kokonaisen postauksen ihanalle hotellillemme ja kertoa seitsemän syytä valita Axel Hotel Guldsmeden seuraavaksi Köpis-majoitukseksesi. 1) Aamiainen. 90-100% luomua. Tarjolla aamuseiskasta puoleenpäivään. Tähän en ole törmännyt missään aiemmin. Meille tästä ei ollut mitään hyötyä, kun mukana oli seitsemältä ylös pongahtava pienokainen, mutta jos olisi vaikka pariskuntamatkalla tai tyttökaverien kanssa reissussa, […]

Verhosin pallomahani muodottomiin mökkivetimiin tai säihkyviin alennuspaljetteihin, suhde pötsiin on sama: katoaisit jo. Eka raskaus oli ihanaa aikaa. Kaikki paijasivat ja palvoivat, eritoten tietysti lapsen isä. Olin tosi hyvässä fyysisessä kunnossa, kävin hikijumpissa vielä päivää ennen synnytystä. Toki viimeisinä viikkoina sormia turvotti ja häpyluuta jomotti (no sori, mutta niin siinä käy!), mutta olo oli silti […]

Nyt se tapahtui: saimme viimein yllätysmökkivieraita! Tai no: saaristomajaamme ei voi tupsahtaa noin vain ellei omista venettä, mutta aiemmin kukaan ei ole kehdannut edes kysyä, että voitaisko me nyt tulla, vaan visiittejä on sumplittu viikkokaupalla. Hallelujaa, aktiiviset paraislaiset! Eikä niiden aktiivisuus tuohon jäänyt. Kiskaisivat saman tien laiturin nokasta jättimäisen hauen — mielestäni metrin mittaisen ja […]

Kun mökkeillään päiväkaupalla, on vähän vaikea puhua tyylistä tai vaatevalinnoista mitään. Yllä kiertää pari henkkamaukan venähtänyttä retkua? rytkyä (mikä se sana on!), ne samat viikosta ja vuodesta toiseen. Stailikicksejä saadaan vain hatuista! Minun suosikki on Aleksin mummolan kuistin naulassa roikkuva lörpäkelierihattu. Se piirtää kasvoille niin kauniin, tiuhan ristikon, ettei voi olla tottakaan. Ja aurinkolaseitta keekoilu […]

Anekdootteja lapsiperheulottuvuudesta, osa miljoona. Juuri kun pääsin brassailemasta sillä, että lapseni ei todellakaan syö mitään lisäainepaskairtokarkkeja ja sillä, että hän syö aivan samaa ruokaa kuin aikuiset eikä mitään Kalle Kipparin Nauravia Nakkeja, keikkuu eteemme ruokalista Köpiksen Tivolissa, ja joudun puntaroimaan, tilaanko tosiaan lapselleni 30 euron sushiannoksen vai jotain ihan muuta… Siellä se on piilossa taka-alalla, […]