Kuten jo aiemmin tänään sanottu, arki on kodin järjestämistä, roudaamista ja purkamista. Sietämätöntä touhua lukuun ottamatta kirjojen sävytystä värijärjestykseen ja muuta somaa hifistelyä. Häsellyksen katkaisevat vain uteliaiden ystävien visiitit, jotka ovat parasta, koska jokainen haluaa kuulla sata kertaa oiteilläonihanakoti ja saada valinnalleen hyväksynnän. Uteliaat ystävät olivat viime viikonloppuna joko sudennälkäisiä, huppelissa tai krapulassa. Kaikkia yhdisti […]

Tahdon bloggausaikaa! Sitä ei nyt ole. Siispä viivaan vain nopeasti yli yhden kuvan kuvahaasteesta: Arkeni. Räpsäisen kuvan nyt, tällä sekunnilla. Räps. Arki on nyt muuttolaatikonpunaista. Lelukaaosta, paikkojaan etsiviä tuoleja, miljoonia muumimukillisia kahvia (joka sekin loppui tänään, kriisi). Kuvienpurkutikku on hukassa, lepohetket ovat hukassa. Sulon päiväunien aikaan järkkäilen kamoja, mutta ehdin kyllä lukea blogeja. Olen pikkumainen […]

Oijoi, festarit, aina parasta – silloinkin, kun olut maksaa 6,5e ja joutuu katsomaan, kuinka Petri Nygård astuu ulos suuresta kumivaginasta. Ja Manic Street Preachers -keikka herätti hysteriaa, oli oikeasti lieviä hengitysvaikeuksia ekan vartin ajan. (Toki tuohon vaikuttivat viidessä minuutissa kumottu salmari+valkoviini -setti, tajuton helle, traumaattiset menneisyyden ihmiset ja muut ympäristötekijät.) Setti alkoi ykkösuosikillani eli You […]

Tämä blogi on sukellus Helsingin Työväenopiston Makumatka maailmalle- ruokakurssin saloihin. Blogissa tutustutaan niin Aasian, Afrikan kuin Etelä-Amerikankin ruokakulttuureihin. Hyppää mukaan!

Tänä iltana, tänä iltana, tänä iltanaaaaa, tralalaa! Nicky Wire ja minä – ööö – monenkohan vuoden tauon jälkeen? Manic Street Preachers on yksi ikisuosikeitani, mutta minulla ei ole mitään hajua siitä, kuinka monta kertaa olen nähnyt heidät. Ainakin Helsingin Jäähallissa joskus 90-luvun loppupuolella, Provinssissa joskus 90-luvun loppupuolella, Ruisrockissa 2000-luvun alkupuolella… Voi, miten kiinnostavaa! Lopettaisitko? No […]

Tilasin luomupiiristä viisi kiloa luomumansikkaa. Pakastin ne, enkä raaski käyttää vielä. Sen sijaan ostan ei-luomua myrkkymansikkaa joka päivä tuokkosen verran. Se ei koskaan ole suunnitelmani, mutta kun ne marjakojut ovat niin kutsuvia! Ja koska muuttokuormasta ei vieläkään ole löytynyt ainoaa paistinpannuamme, joudumme syömään joka ilta joko jotakin kattilaruokaa (ei keittoa helteellä, kiitos) tai jotain, mikä […]

Vanhaa asuntoamme ei ole vieläkään myyty. Silti se on tavallaan hyvästelty, kun valtaosa kamoista on jo täällä Vekkulassa. Pahimman pakkauksen ja roudaamisen hoitivat Aleksi ja tomerat toverit. En voi ylistää heitä koskaan tarpeeksi: en mitään niin vihaa kuin muuttokantamista ja -säätämistä. (Mutta jonkun tarttee katsos vahtia lapsukaista, eh-he-he. Se olin sitten minä.) Tänään käytiin tyhjentämässä […]

Kello tikittää, Net-A-Porterin kesäale päättyy just eikä melkein! Tämä on uhkapeliä: jos venyttää kassalle astumista vielä yhdellä yöllä, vaihtoehtoja on kaksi: unelmahepene on mennyttä, tai sitten sen saa vielä halvemmalla. Minulle on käynyt jo kumpikin.   Syksyllä aion ainakin leikkiä lintua tässä Bird by Juicy Couturen hempsukassa topissa. (Tätä on jäljellä enää kokoa extra large.) […]

Muuttorumba soi aamusta iltaan, ei vaan ehdi lilytellä. Koitan palata pian naputtelemaan ja postailla kotikuvia Vekkulasta! Nyt kuvissa esiintyisi vain rumia muuttolaatikkovuoria. Yäh, mikä vaihe. Ehdin kuitenkin jakaa mainion kuvan, jonka Emma lähetti. Raumalla on tällainen putiikki kuulemma! Dressman-mainosäänellä: onnea, Rauma!  

Kuningatar Eeva penkoi taannoin virtuaalisia alelaareja ja kettuuntui: miksi kauniit mekot ovat niin usein liian minejä? Voi, ongelma on huomioitu täälläkin – sillä erotuksella, että kun järkevä ihminen (Eeva) jättää überlyhyen vesirajakoltun ostamatta, minä ostan sen. Aina. Miksi? Jotenkin ajattelen, että ”no ei se ehkä sit noin lyhyeltä näytä mulla, kun otan vähän isomman koon” […]