Täällä ollaan, uudessa kodissa. On kaksi nojatuolia ja pieni, mummolan navetasta tongittu lampaantalja. On kaksi hempeää krumeluurikakluunia odottamassa klapeja ja syysiltojen tulta. Ihmeelliseltä ja onnelliselta tuntuu. En kestä välitiloja, joten vaadin, että tulemme tänne yöksi heti sinä päivänä, kun avaimet saadaan käteen. Se päivä oli eilen. Aleksi roudasi urhoollisesti futon-patjamme tänne ja yläkertaan. Suloa nukuttaessa […]

Pieni porvarisvinkki kotimaan lomamatkaajille: heinäkuun loppuun saakka ykkösluokan eli ns. business-luokan junaliput ovat VR:llä kaikki -25%. Esimerkiksi välillä Tku-Hki tämä tarkoittaa, että ykkösluokassa matkaa vain 4 eurolla kalliimmin kuin kakkosessa. Empiiriset testini osoittavat, että neljälle eurolle saa ihan tarpeeksi vastinetta: 1) tyhjän tai lähes tyhjän vaunun, ellei matkusta  ihan primetime-vuoroilla (ja itse asiassa varmaan silloinkin […]

Tanska, oi Tanska. Tuo maa, jossa kaikki on hyvin. (Toistanko jo itseäni?) Nyt ei tosin puhuta Roskildesta tai Kööpenhaminasta, vaan voileivistä. Keskustan pilvenpiirtäjähotellista loikattiin nimittäin loman puolivälissä paikallisten majoittajien luo Allerödin (en jaksa hakea sitä omituista ooöoöoöoöta) pikkukylään. Ulkomailla ihan parasta on kyllä asua paikallisten luona ja nähdä arkea. Sitä, mitä aamiaispöydässä oikeasti on. Saimme […]

Apua, päivät juoksevat! Kohta on joulu ja päivitän jotain ”heinäkuussa mie olin heinähommissa juu” -tyyppistä. Nyt ajan tasalle, muija! Tulin puoli tuntia sitten juttukeikalta Helsingistä ja lösähdin suoraan sohvalle. Nyt paiskin vähän Lilyä kokoon ja sitten nukkumaan. Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu Peipposessa, omalla mökillä. Koska olen kova tyttö fiilistelemään, minua nyyhkitytti koko ajan. Eka […]

Tää haalarihan on siis niin nähty, mutta kuinka usein pääset asukuvaan motherfuckin’ NIISKUNEIDIN kanssa! (Lapsille tarkennukseksi, Niiskuneiti ei toki pane äitiään. Emme tosin taida edes tietää, kuka on Niiskun ja Niiskuneidin äiti. Ovatko orpolapsia, mitä?) Muumimaailma reprazent, kuvahaasteen uunituore ”hullua” –otos, vassokuu! Hohhoijaa. Aijai. Kyllä tämä minun Lily-palstani on täyttä laatua.   Päivä 1: OmakuvaPäivä […]

Sulo täytti vuoden kööpenhaminalaisessa hotellissa. Koska en voi sietää kuvaamokuvia (lapsi nojaa korituoliin oksennuksenväristä taustaa vasten – tai jos oikein radikaaleja ollaan haluttu olla, kulissina voi olla 80-luvulla väsätty feikkitaivas), ajattelin että otetaan itse joku komea kuva merkkipäivänä. Ja juuri sinä oikeana syntymäpäivänä. Oltiin matkalla, joten päällä oli kauniin kestovapan sijasta ruma kertakäyttövaippa. Ei voi […]

Se, kun lentokone nousee lentokorkeuteen eikä putoa tai räjähdä. Se, että lapseni ei pelkää lentämistä hysteerisesti, vaan suhtautuu siihen joka kerta suurella riemulla ja tekee matkustamosta henkilökohtaisen bileareenansa. Juomakärrykin kilisee jo käytävän toisessa päässä ja miniatyyriviiniputelit ovat miltei käden ulottuvilla. Silloin äitiäkin alkaa naurattaa. Ps. Nämä tulee näköjään haettua lähimenneisyydestä – esimerkiksi viikon takaa. Päivä […]

Ensin oli unelma William Morrisin vanhanaikaisista puutarhailoitteluista, mutta sadan euron rullahinnat tuntuivat jotenkin liioitelluilta. Köpiksen Tivolissa julistin Tanska-huuruissa ja harlekiinisympatioissa, että sittenkin Ferm Livingin Harlekiinia. Sitten pärähdin hassuihin kukkoihin ja sitten tilasin näytepalan Birger Kaipiaisen keltaista Kiurujen yötä. Onneksi tilasin, sillä väri ei ollutkaan toivomani kirkkaankeltainen, vaan enemmänkin sinappi. Hieno tapetti, mutta väri minulla nou-nou. […]

Kirjakaupat ovat hyvyyden tyyssijoja, vaateputiikit sulokkaita, Iittalan outletit hullaannuttavia ja levykaupat silkkaa rautaa. Mutta tiedättekö, mikä kuitenkin on ylitse muiden? Museokaupat. Useimmiten odotan museokaupassa vierailua yhtä kiihkeästi kuin itse museokäyntiä. Tiistaina luuhasin Louisianan kaksikerroksisessa puodissa iät ja ajat. Postikorttihullun & askartelijan ykköslöytö oli tämä: Aion väkertää kehystettäviä värikarttoja ja inspiraatiokollaaseja sekä tietysti kirjoittaa ja lähetellä […]

Lomakuvat, nuo tunnetut herättäjät & ravistelijat. Luulin näyttäneeni Tanskassa suurelta tyylikuningattarelta (ruutuja! paljetteja! timantteja! haalareita! silkkiä!), mutta kameran ruudulla (miksi, oi miksi koskin zoom-nappulaankin) paljastuin isoksi valasmöhkäleeksi, jonka pää on miniatyyrimaisen pieni verrattuna muuhun kroppaan. Hermo menee. En voi enää hokea pitkin katuja ja kujia, kuinka ”mä kato synnytin ihan äskettäin”, koska lapseni täytti lauantaina […]