No ookoo, mäkin haluun. Omakuva Ekohotellissa Siwan keitaalla. Rakastan tätä kuvaa, koska muistan että laukaisinta painaessani minareetin kajareista kajahti hätkähdyttävän kovaääninen rukous (insert teuvohakkairais-vitsi here) ja olin sillä hetkellä raukea ja onnellinen. Kengät ja vaatteiden poimut ovat täynnä Saharan hiekkaa ja naama on auringon punastuttama. Ihmeellinen muisto! Niin, ja en näytä tässä kuvassa apinalta. Sekin […]

Jokseenkin lämpöistä on. Jokseenkin kuumia uusia tukkia ystävillä, jokseenkin monia kantoineen syötyjä mansikoita jälkikasvun mahassa. Jokseenkin hullaannuttavaa, kun viime kesä meni ensin viimeisillään raskaana vaappuessa ja sitten tolkuttomassa synnytyksen jälkeisessä ahdistuksessa, armokuolemaa toivoen ja lämpöasteita kiroten. Nyt nautin jokaisella kehon kärtsänneellä neliösentillä, jokaisella angstisuosta seivatulla aivosolulla. Tämä on mulle viime kesä ja tämä kesä yhdistettynä. […]

Chiantinmakuinen elokuu, mikset sä jo tuu? Tänään ei enempää, helleuupunut mieli huutaa kalauttamaan Mäkpuukin kannen visusti kiinni ja kaatamaan lasiin valkkaripullon pohjalliset. 

Kuvasatseja saaristosta luvassa joka hiivatin maanantai koko loppukesän ajan, vassokuu. Avainsanoina taas yhteysalus, saunova vauva, lukeminen ja tolkuton, typerä auringossa makaaminen, joka johti maailman mauttomimpiin halterneck-”rusketus”rajoihin (= palamisrajoihin). Nyt haluan vain kylpeä hydrokortisonivoitehissa ja lausua avemarioita dekoltee-alueelleni. Ensi kerralla hamstraan saareen mukaan sata purkkia korkeakertoimista aurinkorasvaa. Lupaan.

Kuka olisi niin tyhmä, että lähtisi leikkimään ranskalaisella klassikolla? Kuka olisi niin tyhmä, että lähtisi leikkimään Antto Melasniemen jakamalla reseptillä? Minä, minä, miiiinä! Perjantai-illan projektin nimi oli Maa-artisokkakeitto. Reseptissä pyydettiin kaatamaan kattilaan puoli litraa luomumaitoa ja puoli litraa kermaa. Mutta kun meillä ei ollut kermaa, mutta oli puoli saavia turkkilaista jogurttia, joka piti käyttää loppuun. […]

”Ihanaa, loma tulee, pääsee lukemaan Kinsellaa!” Ei saatana. Siskot, nyt joku roti. Sori nyt vaan, mutta en voi sietää chick littiä. Yleisin perustelu moisen roskan lukemiselle on tietääkseni: ”Se on niin ihana laittaa aivot hetkeksi narikkaan…” Minusta länsimaisella ihmisellä on aivot ihan noin muutenkin tarpeeksi siellä narikassa, ellei nyt satu omistamaan kaikkia valveillaolotuntejaan vaikkapa ydinfysiikan […]

Mikä on maailman rakkain & turvallisin paikka oman kodin jälkeen? Vastaavatkohan muut kuten minä? Äidin koti. Ehkä tää on joku kohtujuttu. Äidin koti olisi varmaan elämän turvasatama #1, vaikka se olisi koristettu Tiimarin posliinikissoilla, Pentikin oksetusastioilla & Anne Geddesin vauvakurkistaaauringonkukasta -julisteilla, mutta onneksi minun äitini koti ei ole. Siellä on tyylikästä ja aina jotenkin zeniläistä, […]

Pihakirppikset ovat yksinkertaisesti huippis keksintö. Periaatteessa pidän todella ahdistavana ajatusta siitä, että a) pitää penkoa jonkun ihmisen romuja hänen nenänsä edessä niin, ettei voi huutaa ”hyi, kato, hyi, hirvee” ja että b) pitää keksiä joku vaivaannuttava ”mmmhm, ei nyt tällä kertaa” -seliselitys ennen kuin kehtaa lähteä eteenpäin ja että c) ei uskalla kysyä minkään hintaa, […]

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli just eikä melkein sellainen kuin kesäkuun ensimmäisen päivän kuuluu ollakin. Läkähdyttävä helle, joka tuntui vielä intensiivisemmältä sisämaassa. Matkasimme siis Turusta ja merituulen puhalluksesta sisämaahan, kotikaupunkiini Kanta-Hämeen sydämessä. Ensin neuvoltetiin lainasta pankissa. (Olen yksi niistä hassuista hyypiöistä, joka pysyttelee lojaalina ei-ainoastaan-tietylle-pankkiryhmälle, vaan myös tietylle konttorille! Hämeenlinnan Seudun OP forever!) Paria nimmaria erinäisiin […]

Oskari-Kerho kokoontui taas. Yhdeksän ihmistä pakkautui Juhon&Anjan melko paahteiseen olohuoneeseen kauniina kesäiltana. Koitoksen nimi oli Ben Hur ja kesto hulppeat 3,5 (kolme pilkku viisi) tuntia. Kyllä. Kolme ja puoli. Tuntia. Charlton Hestonia puhumassa hitaasti ja melodramaattisesti. Charlton Hestonia erilaisissa kaavuissa, räteissä, kahleissa ja öljyttynä. Olen nähnyt Ben Hurin ennenkin. Käsittämätöntä kyllä, tämä tapahtui ala-asteella. Käsittämätöntä […]