Tag: Kööpenhamina

Palaan vielä hetkeksi matkamuisteloihin. Haluan omistaa kokonaisen postauksen ihanalle hotellillemme ja kertoa seitsemän syytä valita Axel Hotel Guldsmeden seuraavaksi Köpis-majoitukseksesi. 1) Aamiainen. 90-100% luomua. Tarjolla aamuseiskasta puoleenpäivään. Tähän en ole törmännyt missään aiemmin. Meille tästä ei ollut mitään hyötyä, kun mukana oli seitsemältä ylös pongahtava pienokainen, mutta jos olisi vaikka pariskuntamatkalla tai tyttökaverien kanssa reissussa, […]

Anekdootteja lapsiperheulottuvuudesta, osa miljoona. Juuri kun pääsin brassailemasta sillä, että lapseni ei todellakaan syö mitään lisäainepaskairtokarkkeja ja sillä, että hän syö aivan samaa ruokaa kuin aikuiset eikä mitään Kalle Kipparin Nauravia Nakkeja, keikkuu eteemme ruokalista Köpiksen Tivolissa, ja joudun puntaroimaan, tilaanko tosiaan lapselleni 30 euron sushiannoksen vai jotain ihan muuta… Siellä se on piilossa taka-alalla, […]

Onni on koko perhe katosvuoteen lakanoissa, tyynyparven keskellä! Ja paikkahan oli Kööpenhamina, ja taivaallinen Axel Hotel Guldsmeden. Palkkasin äitini matkaan taas Sulon vahdiksi hotlahuonepalkalla, ja me ramppaamme seuraavat päivät Aleksin kanssa Roskildessa. Mutta yöksi pitää päästä pellavalakanoihin ja kiviammeeseen kylpemään. Kaikki tässä hotellissa on niin tanskalaisen täydellistä ja luomua ja reilua ja aah lääh, ettei […]

Nuttuja, nutturoita, minulle varattuja naisia, veden yllä nauravia sielunsiskoja, tivolivaloja ja brunsseja. Kas siinä: viikonloppu pakattuna kuuteen keskinkertaiseen kuvaan, jotka eivät onnistu välittämään oikein mitään. Toisinaan teksti toimii paremmin.

Pitäisikö tännekin kirjoittaa? Huoh. Intensiivinen viikonloppu seitsemän naisen kanssa imi voimat. (Kyllä, luku tipahti viime hetkellä kahdeksasta seitsemään – pitihän se arvata, että yksi oksentelee matkustelun sijasta.) Hassua, sillä se toki myös antoi voimaa & virtaa: mutta ei bloggaamiseen kohdistuvaa kamaa. Mieluummin muhin nyt keskenäni pääni sisässä ja puin kaikkea puimaamme. Lähinnä mielessä sykkii se, […]

Kun luet tätä, pelkään taas kerran kuolemaa Euroopan ilmatilassa. Mitä luultavimmin tuuletan pian Kobenhavn Lufthavnissa ja hoilaan tuttuun tapaan Rakaaasshhhhtaannnn elämääää selvittyäni taas hengissä. (Tai sitten tästä merkinnästä tulee tosi legendaarinen.) Yhtälö kuuluu: 8 elämäni rakkainta naista + 1 elämäni suosikkikaupunki = tyttökerho köes Köpis! Saatiin ensimmäistä kertaa koskaan koko jengi kasaan kokonaiseksi viikonlopuksi ja […]

Maailma on pullollaan mahtavia nykytaiteen museoita. Ne ovat oikeastaan kaupungissa kuin kaupungissa absoluuttisesti parasta. Niissä on myös parhaat vessat, parhaat kaupat ja parhaat kahvilat. Ja se taire tiätty kans. Voipi silti olla, että kovista kilpailijoista huolimatta Tanskan Louisiana on ykkönen. Siellä kuluu ehdottomasti koko päivä. Niin paljon nähtävää, niin paljon tehtävää, niin paljon ”voiettämitentäydellistä” -huokailtavaa. […]

Ferm Living vie, minä vikisen. Olen jakanut palstalla jo tuhannesti lämpöisiä tunteitani tanskalaisia, Kööpenhaminaa & harlekiinikuviota kohtaan, joten en vaivaa teitä enää. Sanonpahan vain, että harlekiinit ilottelevat Ferm Livingin syys/talvi 11/12 -kokoelmassa vielä voimallisemmin kuin aikaisemmissa, joten olen sulaa vahaa. Valun harlekiiniruutuina seinää pitkin. Birger Kaipiaisen kiurut voittivat lopulta tv-huoneemme tapettisodan, mutta muutoin Vekkula on […]

Sulo täytti vuoden kööpenhaminalaisessa hotellissa. Koska en voi sietää kuvaamokuvia (lapsi nojaa korituoliin oksennuksenväristä taustaa vasten – tai jos oikein radikaaleja ollaan haluttu olla, kulissina voi olla 80-luvulla väsätty feikkitaivas), ajattelin että otetaan itse joku komea kuva merkkipäivänä. Ja juuri sinä oikeana syntymäpäivänä. Oltiin matkalla, joten päällä oli kauniin kestovapan sijasta ruma kertakäyttövaippa. Ei voi […]

Se, kun lentokone nousee lentokorkeuteen eikä putoa tai räjähdä. Se, että lapseni ei pelkää lentämistä hysteerisesti, vaan suhtautuu siihen joka kerta suurella riemulla ja tekee matkustamosta henkilökohtaisen bileareenansa. Juomakärrykin kilisee jo käytävän toisessa päässä ja miniatyyriviiniputelit ovat miltei käden ulottuvilla. Silloin äitiäkin alkaa naurattaa. Ps. Nämä tulee näköjään haettua lähimenneisyydestä – esimerkiksi viikon takaa. Päivä […]