Rakas rakas riiviöni

Rakas rakas riiviöni

Käännän hetkeksi selkäni ja sen suussa on leppäkerttu. Reitti sähköjohtojen luo on mitä hauskin tie testata äidin reaktionopeutta ja hoksottimia, ja hei- alaslasketut sälekaihtimet ovat suorastaan tarkoitettu revittäviksi, maton langat hampailla kiskottaviksi ja esimerkiksi tuolien aluset ihan odottavat, että pieni tomera vauva tunkisi itsensä niiden alle jumiin. Kengät, vessapaperi, irtohiukset, se tärkeä sohvapöydän kulmalle unohtunut […]

Kaloja ja säätämistä Atlantassa

Kaloja ja säätämistä Atlantassa

Monessa paikassa törmäsin samaan nähtävyysvinkkiin: Georgia Aquariumiin. Koska perheessämme asuu kaksi kalahullua (toinen rakastaa akvaarioita ja toinen kalastusta), niin pakkasimme viikko sitten porukan autoon ja ajoimme neljä tuntia naapuriosavaltioon. Varoiksi otimme kaupunkiin kaksi hotelliyötä, sillä lapsiperheen reissatessa kiireinen aikataulu on aina jotain, mikä ei sovi ollenkaan yhtälöön. Siihen meidän kaikki reissujärkeilyt sitten loppuivatkin ja olimme […]

Yllättävä ikävä

Yllättävä ikävä

Uuteen kulttuuriin sopeutumiseen ei voikaan valmistautua niin paljoa, kuin luulin. Minä olen kova tyttö valmistautumaan, saan tunteen kontrollin säilyttämisestä yleensä listojeni avulla, googlailemalla, kyselemällä, juttelemalla sekä selvittämällä kaiken mahdollisen. Kuitenkaan listoistani ei ole ollut hyötyä niin paljon kuin kuvittelin. Okei, emme unohtaneet kurahanskoja, juustohöylää tai Marimekkolakanoita Suomeen, mutta listoistani huolimatta koti-ikävä iski tänään minuun yllättäen […]

Lentoaskeleita

Amerikkalainen joulukuvaelma

Pääsimme viettämään amerikkalaista joulua. Aikeissani oli ottaa monen monta kuvaa ja kannoin kameraa kyllä mukanani, mutta järkkärini vietti joulunsa vaippojen keskellä hoitolaukussa ovensuussa. Muutaman kerran olin aikeissa hakea kameran esiin, mutta tapahtui se perus: tarinat olivat liian mielenkiintoisia keskeytettäviksi, käsissäni oli joko viinilasi, vesilasi, jotain ihanaa non-alcohol inkivääri/karpalojuomaa ja toisessa kädessä vauva tai herkkuja, eli […]

2015, olitpa aikamoinen

2015, olitpa aikamoinen

Vuosi 2015 alkoi hi-taas-ti. Vaapuin suuren vatsani kanssa, kärsin sukkapuikkovihlaisuista (sana, jonka opin valitettavasti heti vuoden alussa), supistuksista ja lopulta hautauduin erään pelästyttäneen Tays-reissun jälkeen sohvalle tyynykasan kanssa. Minun tehtäväni oli ottaa rauhallisesti, eli katsella ikkunasta kuinka männyissä oli vettä ja lunta ja jäätä, joskus auringonsäteitä ja usein harmaata. Aika tuntui kuluvan ihan eri tahtiin […]