Uudenlaisen elämänvaiheen ja arjen tasoittumisen kunniaksi päätin tarttua blogimaailman klassikkoon, eli ”päivä kanssani”-postaukseen! Näitä on hauskaa jälkikäteen lukea, kuinka monia arkia sitä ehtiikään elämään ja kuinka erilaisia tavallisia onkaan.  Aamu. Vauva herää päättäväisin aamukiljahduksin varttia yli kuusi, läpsyttää kasvojani ja kuolaa poskeani vasten. Otan hymyilevän harvahampaan rinnalle ja kas kummaa, neidin silmät lupsahtavatkin uudelleen kiinni. […]

Kirjoitin jo keväällä kuinka ihmeelliseltä minusta, perheeni ainoasta lapsesta, tuntuukaan seurata lasteni sisaruussuhteen muodostumista. Se tuntuu joltain, joka nostaa ihan todella onnenkyyneleet silmiin ja saa nauramaan silloin, kun isoveli siirtää lelujaan kauemmas ja kauemmas parahtaen ”sisko kiusaa” kun röyhelöpylly ryömii päättäväisenä kohti veljensä aarteita. Ja silti huomaan isoveljen laittavan ne lelut vähän tahallaan siskon ulottuville. […]

Viimeiset kolme päivää on mennyt aivan käsittämättömän hyvin: ajoittainen ahdistus on kadonnut, eikä kulttuurishokkikaan tunnu enää niin rajulta. Olen alkanut itsekin käyttämään puistossa ilmaisuja ”such a sweetheart” ja ”what a cutie”, eikä se tunnu edes yhtään väkinäiseltä. Huikkaan jopa itsekin koiraa ulkoiluttavalle naapurille luontevasti ”hi how are you”. Nyt kun alan hiljalleen hahmottamaan tätä etelän […]

Nokian kotimme ja Rockhillin kodin väliin tuli 17 tuntia matkustusta. Poika laski innoissaan, että ehdimme matkustaa kahdella autolla, kahdella junalla, yhdellä siirtobussilla ja kahdella lentskarilla. Minä laskin tunteja vähemmän innolla, mutta olin ottanut jo valmiiksi sen asenteen, että matkasta saattaa tulla rankka, mutta mennään vaikka tunti kerrallaan. Eli ei tullut yllätyksenä, että kaikki ei mennyt […]

Ensiksi: nyt meillä on netti, nyt meillä on netti! Jee! Tämäkin postaus on roikkunut koneellani odottamassa julkaisua, mutta ilman nettiä blogin kirjoittelu on vähän hankalaa. Nyt luvassa onkin pari jälkijunassa tulevaa postausta. Onhan tämä tuntunut kieltämättä vähän oudolta, viikata käsimatkatavaroidemme sisältöä suurten lipastojen laatikoihin ja ripustaa muutamat paidat orpoina vaatehuoneiden henkareihin roikkumaan. Voi miten odotankaan […]

Ensifiilikseni Amerikasta olivat hyvin hälyisät, lentokenttä oli kuin suoraan elokuvasta, enkä tajunnut heti antaa tippiä tilanteessa, jossa sitä olisi kuulunut sujauttaa. Ensitunnelmani olivat siis edeltävältä reissultamme vuodelta 2008 * ja samanlainen tuntuma JFK:lta muodostui jälleen maanantai-iltana kohdatessani sekä yltiöavuliaita että kliseisen tylyjä lentokenttätyöntekijöitä. Tajusin lennosta väsyneenä ratkaisevat pari sekuntia liian myöhään, että kantamustemme kanssa meidät […]

Aloitin bloggaamaan kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin blogimaailma oli hyvin erilainen, tai no, ainakin mitä tuli nimimerkkeihin. Harva kirjoitti omalla nimellään, vaan melkein kaikki kirjoittivat nimimerkin tai lempinimen takaa. Jee, nyt saan olla kuka vaan, minäkin ajattelin ja valitsin ”blogiminäni” nimeksi toisen nimeni Rosannan. Nyt, 2015-luvulla me nimimerkin suojassa piileskelevät kuulumme armottomasti vähemmistöön, ei […]

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin suuri asia lähestyy ja vaikka kuinka tietää sen, niin ei oikein osaa silti sitä sisäistää? (Itselläni esim. synnytys on ollut tällainen ”ai nyt ihan oikeasti?”-yllätys molemmilla kerroilla). Tämän muuttoasian olen sisäistänyt pala palalta, mutta ne palaset ovat kokoutuneet mielessäni vasta aivan viime aikoina. Tänään, kun katselin lumisella tiellä rekan vieressä […]

Tunteiden vuoristorata täällä vain jatkuu. ”Ikävä jo valmiiksi”-itkun aiheuttivat eilen mm. keittiön pöydän alle varisseet nachojen murut, joita imuroidessani mietin niitä timanttisia tyyppejä, jotka niitä eilen kävivät murustelemassa ja nauramassa keittiössämme. Joiden kanssa Siwasta pikakyhätyt valmistortilla-systeemit maistuvat parhailta ja kuinka rennosti voin vain olla oma kotiverkkarinen sotkunutturapää itseni heidän kanssaan. Tai kuinka helppoa onkaan, kun […]

Nyt kun salaisuudet on paljastettu, niin pääsenkin kertomaan, mitä kaikkea viime aikoina täällä onkaan tapahtunut. Ehkä olettekin huomanneet, että blogissa ei ole pitkään aikaan ollut sellaista blogilleni ominaista ”mitä kuuluu”-meininkiä (jonka ympärillä ainakin itse näkisin blogini teeman pyörivän), mutta tämä muuttoasia on syönyt kaiken ajan ja kaikki ajatukset. Tai siis sen ajan ja ne ajatukset, […]